Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Koulnssa Kaarlen, Kustaan oltuaan,
Unohtunut jo oli rauha-sana.
Ja järjestetty joukko ratsastaa
Koht’ Demminiltä. Maata kallioista
Äänettä, hiljaa kulkea se saa;
Kuningas, jonka kasvoilla ei loista
Nyt leikkihymy, tarkkaa vaieten,
Miss’ sotakentän voisi saada oivan,
Kun hetkeks samrauneitten sotien
Ties joka hetki leimahtaa taas voivan.
Se leimahtikin ; niin ei äkkiä
Tult’ iske ukko sel vält’ taivahalta:
Rotkoista siintää korumiehiä,
Ja kuiskeensa jo kuuluu kirkunalta,
Kun syöksyvät lie piilopaikastaan,
Miss’ aikomustaan pelko kurja peitti:
Ja myydyksi jo luullen kuninkaan,
Muotonsa kurjan pclkuruus nyt heitti.
Tok’ Conti väärin laski lukuaan,
Kuin pelasi kän väärin kunniatta.
Kuninkaall’ oli tosin mies yks vaan
Vastassa Con tin kali ta tusinata:
Väärinpä vannoit, Cdnti kuitenkin,
Kun kuninkaasi vainoojilleen vannoit.
Sielustasi sa uuden räkningin
Pirulle Demmin’in nyt luoliss’ annoit.
Kun Neapolitanein joukkio
Esille syöksvi saamaan saalistansa,
Se kurja luuli kirkunallaan jo
Kuninkaan ratsumiehet poistavansa.
Knink’ kestäisivät lumi-äijät ne
Vesuviolla hautuneitten teillä? — —
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
