Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Mut kutsu kuului Kustaa Adolfin:
Unesta virkistynyt, Suomi, nousit taas,
Lälietit poikas’ ulos kuolemaan
Sen eestä, jonka isä keidän isiens
Vert’ oli juonut sekä rikkonut
Klaus Fleming’isi hautaraukan. Palkakses
Sa’ aina lepytetty huokeaan,
Vaan pyysit kostos ukrista ja sydämes
Verestä — sanan sydämellisen.
Ja vaivaa maksoikin seu palkan lakjoitus.
Se maksettiin niin, kuiu ei yksikään
Kans’oli vielä suorittanut velkojaan.
Kuin ukriks pykitetty, kansa tää
Valmiina on — ja ukri kelpoitettiinkin.
Ken sanoa voi, mikä väkevin
01’ leimauksista, joit’ ukko monta löi?
Kun mont’ on lainett’ ilmaan kyrskynjd;,
Ken mittaa, ken ol’ lähin pilven naapuri?
Tukatta urkoa kun kilvan käy,
Kunnekka vaara vaan pääs ennen kummakseen,
Ken silloin urkoist’ oli urkoisin?
Riveissä sodan soi nim’ yhden sankarin.
Sen miekka väkevin ol’ leimaus:
Sen rinta laine muista rokkein riekuissaan:
Nimeusä nim’ ol’ urkollisimman,
Käs kantoi miekkaa jokdon alla sydämen.
Käsvarren sen kokt’ toisen sota vei;
Kuin kongan oksa myrskyssä, se murrettiin.
Warkainen tok’ ol’ ilo Austrian.
Käs toinen kantoi miekkaa vielä. Miekuuttaan
Sodalla murrettu ei milläkään.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
