Full resolution (JPEG)
- On this page / på denna sida
- Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
 |
| Ill. Albert Engström |
Ajateltu anoppimuori: — No, pystytkös elättämään eukkosi myös?
Kosija: — Joo! Minä kun laitan ruokaa jää siitä aina yli niin että ellen saa eukkoa täytyy minun hankkia koira!
*
nen! Ja kaikeksi onnekseni muistuu mieleeni miten
kerran eräs omanpuoleiseni, todellinen veijari, joka oli
ottanut alakseen jahtikoirat, petkutti minut
perinpohjin. Löydänpä vielä papereistani hänen kirjeensäkin,
ja silloinkos miesten mielenkiinto herää.
— Katos Sellainen juippi! Lukekaas se
kirje!
Ja minä luen kirjeen, selostettuani ensin asian
alkuvaiheet: miten kerran tarvitsin lintukoiraa, ilmoitin
lehdissä ja sain erään vastauksen, jossa tarjooja ilmoittaa
omistavansa vain yhden ainoan koiran, mutta
sellaisen, että se vastaa vaikka leijonaa, ja miten sitten
sovittiin hinnoista ja lähetyspäivästä.
Itse kirje oli seuraavanlainen:
»Herra Toimittaja Enkström.
Tukholma.
En voinut lähettää koiraa se jäi mettään viime
torstaina sillä se ci heila jänistä kesken ja löytyy nyt kaksi
mahtnllisuulta koiran suhteen joko ampua se tahi
Jäniksen kuolema, niin että voitten olla tyytyväinen kun
saatte sellaisen ostaa ja toivon, että annatten anteeks
minkä kai voittekin tehtä kun koira on niin kunnollinen
eikä parempaa koiraa tule koko Tukholmassa löytymään
ja on sen nimi Tellu ja jos jouluttcn metsään sen kanssa
illalla on parasla ottaa se kiinni sillä muuten ei se tule
knltiin jos piäscc uusille jälille.
Kunnioituksella
Pekka Aukusti Lipetli.
kuin yllä.»
Minä pidin kirjeen vakuuttavaisuudesta, lähetin rahat
ja sähkötin Pekka Aukusti Lipetille että hän
vaikeuksista huolimatta silmänräpäyksessä lähettäisi ainoan
koiransa minulle.
— Niin! Kirjehän tuntui selvältä, myönsivät miehet
kuorossa.
— No niin! Sain sähkösanoman että koira oli
lähetetty. Mutta kun menin tavara-asemalle sitä vastaan
niin eikös se perhana ollutkin tavallinen villakoira,
sellainen keritty sirkuslcijona, tupsu hännänpäässä ja
nilkoissa ja röyhelö kaulan ympärillä.
— Sepä perhanaa! Mutta miten sitten kävi? Eikö
Engström vetänyt oikeuteen?
— Aijoin kyllä sen tehdä ja kirjoitin ja melusin, mutta
Lipetti väitti että jarrumies, jonka tuli hoitaa
koiravaunua, oli laskenut hänen jalorotuisen koiransa
jaloittelemaan jollakin asemalla. Ja kun se sitten livisti tiehensä
haalasi jarrumies sen tilalle vaunuun ensimäisen piskin
minkä vain käsiinsä sai. Minä valitin ja kirjoittelin
anomuksia, mutta sitten väsyin koko hommaan.
Riiteleminen maksaa rahaa.
— Mutta piru vie, kyllä minä niisin rosessannut
siksi kun henki olisi mennyt, sanoi yksi miehisiä. Ei,
kyllä Engström teki tyhniäsli kun jätti kesken. Mutta
tyhmyyksistä puhuen niin tumienpa yhden joka ei ollut
tuhma. Onkos Engström koskaan ampunut hirviä?
— Kyllä — pari kappaleita — —
Luvallisella ajallako?
— Luulenpa niin — — —
Luulenpa!! Ohoo, ci minua niin vaan huulesta
vedetä. Kukas saakeli tässä pääsee luvallisesti
ampumaan? Ellei ole omia jahlimaita? Ja keliäpä niitä olisi?
Onkos Engströmillä omia maita? Ei, no! hi-hii —
kuuleppas Rengon Jussi — kerroppas sinä niisiä
hirvircissuistasi — nukutko sinä? Etkö; no, sill enhän voit
kertoa! Mutta sinä kai tahdot levätä, sillä arvaanpa että
painut huomenna jälille, jotka tänään lien vieressä
nähtiin. Näin miten puhdistelit rcmiugloniasi, senkin vanha
kelmi!
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Project Runeberg, Sat Dec 9 21:39:30 2023
(aronsson)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/eapiirrok/0019.html
