Full resolution (JPEG)
- On this page / på denna sida
- Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
 |
| Ill. Albert Engström |
Tönkkä-Jussi tulee painuman luo ja pyytelee kaunopuheisesti neljännestuopin »väkevää» lääkkeiksi
sairaalle vasikalleen.
Patruuna: — Enhän minä ole koskaan kuullutkaan että Jussilla olisi vasikka.
Jussi, innokkaasti: — Eikö patruuna ole kuullut? Ja minulla kun on se jo ollut monta, monta vuotta!
*
Hän kääriytyi mykkyrään ja uinahti kuin kiltti lapsi
ainakin. Ja hän nukkui perinpohjin, sillä hän oli
pitkästä ajosta läpiväsynyt.
Mutta kun hän sillen heräsi ja yritti oikoa
hyvinvoinnista uhkuvia jäseniään, huomasi hän piankin tehneensä
elämänsä suurimman tyhmyyden. Sillä pakkanen oli
yöllä kiihlynyl kiljuvaksi ja hirvennahka oli jäätynyt
hänen ympärilleen teräspanssariksi. Se oli kinstynyt
hänen ruumiinjäsentensä mukaisesti ja hyväili nyt
kuin armaan suudelma jokaista hänen
metsänkävijäruumiinsa sitkistyriyttä jännettä. Siinä makasi hän
nyt auttamattomasti avuttomana, mitä täydellisimmin
karvakahleisiinsa kytkettynä.
Hän ponnisteli hetken aikaa mutia huomasi piankin
makaavansa kuin kipsivormussa. Sillen alkoi hän
vuoroin kiroilla, vuoroin itkeskellä, mutta kun sekään ei
auttanut raukenin hän lopulta ja tyytyi kohtaloonsa.
Hän kirosi kyllä tyhmyytensä mutia teki sen veltosti
ja välinpitämättömästi, ilman mitään innoitusta. Sillä
hän oli selvillä kiinnijoutumisestaan, vaikka se jonkun
aikaa viivähtyisikin. Ajo oli nimittäin kulkenul kerran
tukkitien \li ja näkyiväi siellä nyl varmaan hirven
verijäljei ja hänen suksiensa latu. Sille asialle ei
mahtanui mitään. Ja tnetsärivaltija tekisi tänään kierroksensa,
— saakelin onnettomasti sen pitikin nyl salina! Ja
ellei metsänvartija tulisikaan lulisi ainakin
kruununvartija maikallaan I aikasi usmailleeu. Ja hiin kyllä ei
olisi vastahakoinen seuraamaan noin lupaavia jälkiä,
vaikkapa ilman suksiakin, hänellä kun oli pitkät ja
sitkeät koivei kuin millä hirvellä ikään, sillä pejoonilla.
No niin! Nyl oli siis soppa keitetty, ja kuka sen poskeensa
pisiäisi. siiiii ei kannallamii penniäkään vetoa lyödä!
Ja niilä sanoisi eukko? Osaisiko se juutas edes olla
niin topakka ettei neuvoisi nimismiestä suoraan
birvenlihasanimiolle? Ja pojai sitten, — — —
Jo kuului suksien suhinaa. — siinä ne nyl tulivat!
Rengon Jussi murisi itsekseen. Ne huutelivat ja
huikkival jälkiä seuratessaan —ja luussa ne nyl olivat. Joku
potkaisi häntä. Hän ärjähti.
— Katos pirkele, sehän on Rengon Jussi? Oleppas
hyväi ja kinua pystyyn!
Mutta eihän hän voinui nousta. Hänhän oh tönköksi
jäätynyt ja hyvin pakattu kuin paras rautatiepäketti.
Nyt kuului uusi ääni. — jestas!; sehän oli ilse
nimismiehen! Ja se nauroi, saakeli, miten se nauroi, löi
käsiään yhteen ja hohotti. Niin, olihan se nimismiehelle
loistava saalis, koko läänin puullisin salakyttä omaan
satimeensa jäädyterttynä.
— Vai niin. sinä el pääse pystyyn, Rengon Jussi?
sanoi hän. Vai niin, el pääse livistämään, ha-haa-haa!
Älä huolikkaan vaivaantua, kyllä me sinul kelkkaamme
korjaamme ihan sellaisenaan. - kyllä täältä selviydyt,
vaikkei varvastasikaan uikuttaisi, ole huoleii vaan.
Rengon Jussi ei puhunut mitään — mitäpäs hänellä
oikeastaan olikaan sanomista. Mutta hän ajatteli kyllä
sitä kiivaammin. Yli sata hirveä oli hän onnistunut
nujertamaan ilman että esivallalla olisi nuhin ollut
mitään osuutta, ja nyt sattui tällainen typeryys. Se kiu-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Project Runeberg, Sat Dec 9 21:39:30 2023
(aronsson)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/eapiirrok/0021.html
