Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
174
läjiin, koska kaikki tiedämme, että juuri levällään olevat
risut estävät kaiken kasvun syntymästä. — Eri asia on jos
tahdotaan levittää hakoja tukehduttamaan sammalta. Lat
vojen oksasakarain välissähän nuoret puunalut säilyvät porojen
vahingoilta, sieltä ne pujottelevat latvansa yläilmoja kohden.
Vielä toisella alueella, missä jäkälä on keskinkertainen I
riittävä, nähdään kaatojen vähissä määrin pystyvän suojelemaan
taimia samoilevia porokarjoja vastaan, multa jo tällä ja
keskinkertaista huonommalla maalla ei näistä ole kylliksi
suojaa. Viimemainitulla alueella näkeekin 15—20:kin vuotisia
vesoja, jotka laitumen parempana ollessa ovat päässeet
sikiä-mään tuollaisissa suojapaikoissa, mutta jotka nyt ovat aivan
runneltuja. Varsinkin talvisin, jolloin porojen on tarkemmin
valittava ruokapaikkansa, ei niitä enää vesat ja oksat
läheisyydestään peloita, niitten suojassahan päinvastoin porot
tietävät enimmän jäkälän säilyneen. Olen laskenut aarin
suuruiselta alalta 450 näkyvää kuivettunutta noin korttelin,
kahden korkuista männyntaimea, ja samalta alalta kahden latvan
turvista 10" a—11 ! metrin korkuista aivan ruhjottua
män-nynvesaa; eikä tällä tai 6:11a H00 ha käsittävällä
naapuri-nankaalla ollut ehkä 10:ntä elävä laimea enempää. Eivät
mitä kauheimmat ryteikötkään enää poroja jäkälämaalta estä,
liedänpä maita eteläisemmässä osussa poroaluetta, Ylitorniolla,
Karungissa, Rovaniemellä, joilla kelot ovat maassa
päällekkäin, niin että tuskin itseään tärvelemättä maan poikki
pääsee, mutta joita porot talvisin ristiin rastiin samoilevat,
tuhoten ne kullanarvoiset männyn alut, jotka ikäismetsän
kaaduttua nyt yksinään yksi sinne, toinen kauas tuonne, ovat
jääneet sukunsa jatkoksi näille kankaille.
Mutta eivätpä palaneetkaan maat näillä seuduin enää
jää rauhaan. Poronjäkälä tarvinnee tosin eräissä tapauksissa
hyvinkin pitkän ajan versoakseen reheväksi, mutta voimme
sanoa, että se, kulonkin jälkeen, useimmin varttuu taimiston
mukana. Voimme sanoa sen tavalliseksi kasvuajaksi 16—20
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
