Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
mi
saakka, vaikka niillä jossain syvennyksessä tai jyrkimmissä
paikoin vielä kesän lopussakin voi olla lunta.
Viljelykselle sangen epäotollisia ovat seudun lukuisat
jokilaaksot. Leveä Luttolaakso on aivan karu, ollen
muodostunut pelkästä kivestä ja hiekasta. Samanlainen on Patsjoen
laakso, minkä koko uoman itse joki valtaa ja missä rannat
jyrkkinä vaaraisinaa nousevat virrasta. Kaainasjoen sangen
leveää laaksoa reunustavat metsäiset ja jäkäläpeitteiset
hietakankaat, mutta laakso käypi kuitenkin alasuustaan
viljavain-maksi Alajoen yhdyttyä Kaamasjokeen. Vaskojoen varrella,
joka tosin virtaa alavien maitten kautta on vuorostoon
hedelmättömiä kivipohjaisia ja vettäpidättäviä maita. Kapeita
heittäviä rantapengermiä alkaa sen alavarrella niukasti ilmetä,
niutta vasta Kutussuvannon alapuolella muuttuvat rannat
sellaisiksi, että niiltä uudisasukas voisi saada toimeentulonsa.
Viljavimmat seudut Inarin pitäjässä ovat Ivalo-1.
Auvel-joen laaksossa. Yläjuoksussaan on joki tosin kapea, kulkien
syvässä uomassa korkeitten vaarojen välissä, jättäen tuskin
tilaa pienimmällekkään pengermälle. Mutta Tavasjokisuusta
levenee laakso, tasaisilla rannoilla rehevöitsee heiniä
savensekaisilla ja kivettömillä penkereillä, joita mäenpuolella
pihlajat j. m. lehtipuut reunustavat.
Inarista lausuu Huijan asukas: Ah, mikä ihana maa
onkaan lndjager: siellä tahtoisin mä talvisin asua ja muuttaa
kesäksi merelle; mitä soreita metsiä versookaan siellä, mikä
ihanainen petäjä niinkuin aarniometsässä, josta puhutaan
kuningas Salomonin ajalta! Ja syyttä hän ei huudahdakkaan
niin Täällä alkaa kasvullisuus rehevöityä, koivun runko
alkaa oijeta ja kookas, suora, latvaan asti oksaton petäjä
tuoksuu kuni Liibanonin seetri pohjoisesta päin tulevalle.
Tunturi-ilmasto, joka Ruijan Lapissa ja Utsjoella antaa
pohja-sen puhurien kesäisinkin lunta tupruuttaa, tuskin heinäkuussa
ja elokuussa jättäen seutua rauhaan, loppuu täältä, ja vaarat
ja laaksot, järvet, purot ja suot vaihettelevat. Haapa vapi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
