Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - 9. Runo-Laulu Frankrikin Sodasta [1812].
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Arvo on alas pudonnut,
115
Suuri kunnia kumosa,
Krunu päästä pyörähtynyt.
Nijn on ainakin asiat,
Matka mailman polulla,
Koska joutui koston aika,
120
Aika angara Jumalan,
Silloin istuin itzestänsä,
Alda alkapi mureta.
Se kuin lijttäpi lihansa,
Voiman käsivarrexensa,
125
Anda aina Mosexelle
Pharaonin vastauxen:
Kuk’ on Herran peljättävä?
Hän saapi samasa tjetä,
Ett on taivasa Olendo,
130
Joka saapi sota-joukon,
Halvimmistakin madoista,
Ihmis-paroillen pahoillen.
Van nämät vanhat asiat,
Etäisemmät esimerkit,
135
Sivui sillänsä menemme,
Ett’ on edes enämbi,
Oman otzamme kohalla,
Puhumista puolestamme,
Sijtä tjedosta vähästä,
140
Kuin me kuulimme lukevan
Rautalammisa provastin,
Tämän sodan sanomista,
Rauhan tehdyistä rajoista.
Ej saa ne sanoma-kirjat,
145
Kejsarilda korkialda,
Avonaisna annettuna,
Tulla turhan tjedon tähden,
Meidän korvamme kohallen;
Van ne saattavat samasta
150
Systä syndisen etehen,
Että tuosta tundisivat,
Suuret, pjenet Suomen maasa,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
