Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - 2. Julistus.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
töitä Hänen seurakunnassansa, että Hengelliset viholliset sjnä
piti ylitze voitettaman ja helvetin voimat kukistettaman; njn
piti nyt opetuslasten uskon kuliaisudes tekemän Hänen tahtons,
jonga Hän heille ilmoittava oli. Meidän Maaherramme on
Hänen Keisarilliselda Majestetildänsä uloslähetettu, Hänen
tahtonsa ilmoittaman. Ja mitä hän teille nyt tänäpäinä sano,
sitä tee tehkät; sillä kaicki mitä hän edestuo, se tarkoitta
teidän todisen onnellisuden pälle, kuinga tee taidatte
vihollistenne päällekarkanxia vältä, ja keskellä meidän Suomenmaata
vahvista sitä rauha, jota me nyt vielä nautizemme. Älkät
olko epäuskoiset hänen puheillensa! Epäusko duomitse meidä
hengellisissä; mutta se on myös kadottavainen maanlisissa
asioisa. Jos tee ajattelette: vielä nyt on rauha, rauha ja ej
mitän hätä. Jos tee tämän kautta annatte nukutta itzenne
suruttomuten ja hitaisuten, njn taida kadotus tulla teidän
päällenne ja onnettomuten pilvet sata teille ja teidän
lapsillenne koston ja vihan rakeheita. Elkät lulko, jos tee siinä
kansasyndynessä omassa lihan rackaudessa, ilman rackautta
Kejsaria ja Isäänmaata kohtan ainoastansa oman hengen
suojelluxenne päälle katsotte ja ej valdakunnan yhteisen parhan
pälle; elkät lulko että se jäpi teille ilman kosto ja
rangaistusta. Jumalan väkevä käsi, joka Hänen visaudessansa löytä
monda vitsa, on teidä raskasti rangaiseva; ja ihmisten kädet,
taika tämän oman valdakunnan lapset eli itze meidän
vihollisemme, he kostavat sen meille julmasti ja l[y]övät meidä
rautaruoskilla, että sen kipu tutan sydämessä, luisa ja ytimeisä.
Sillon me tosin hutamme, ja kukan sitä kuule; silloin me
rukoillemme ja kengän meidä armahda; silloin Jumalan meille
näin vasta: sinun pahudes tähden sinua nuhdellan ja
sinun tottelemattomudes tähden kuritetan. Me olemme
silloin vihoitanet Jumalan ja rickonet Hänen käskyänsä
vastan, koska emme sjnä m[i]elullisessa kuliaisudes Christillisessa
velvollisudessa ole pytänet täytä mitä vielä meidän omassa
voimassamme seisoi.
Elkät lulko: mitäs on minulle siitä että minä
sotan mänen; jos minä s[i]ellä kuolen, en minä siten enän
saa täta mailma nautita; jos se sis tule minun tahtoni
päälle, minä tahdon sen vältä, ja olla siten samassa
kadotuxessa kuin muutkin. Mutta rakas sielu! Eikö se
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
