Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
64
sanomattoman viheliäiseksi, hyljätä hänet koko-
naan, jättää niin kerrassaan avuttomaksi, että
tuskin hänen enää kannattaa hengestään kiitol-
linenkaan olla.
Vuoroin taas ajatukseni kääntyivät toisaalle.
Minä nuhtelin itseäni moisista mietelmistä. Kerran
varsinkin, astuessani pyssy olalla merenrantaa
pitkin, tilaani tuumiskellen, alkoi järki esitellä
asiata toiseltakin näkökannalta: »Kovahan sinun
kohtalosi on, totta sekin, mutta sanos, missä sinun
toverisi ovat? Yksitoistahan teitä oli venheessä?
Missäs ne kymmenen nyt? Miks’eivätkäs he pelas-
tuneot ja sinä yksin hukkunut? Miksikäs sinut
yksin koko joukosta merkittiin? Täälläkö on pa-
rempi olla vai tuolla?» ja minä viittasin merelle.
Ennenkuin kovan onnen kovaksi tuomitsee, pitäisi
punnita, eiköhän siihen jotain hyvääkin liity, ja
eiköhän se saattaisi olla vieläkin kovempi?
Ja sitten johtui mieleeni, kuinka paljon kai-
kenlaista minulla sentään on toimeentuloni varalta,
ja ellei — mikä sadastatuhannesta tapauksesta
vain kerran sattuu, — laiva olisi siirtynyt haaksi-
rikkopaikastaan lähemmäs rantaa, jotenka mi-
nun oli mahdollista saada kaikki nämä varus-
tukset, kuinkas silloin? Millainen olisikaan minun
laitani, jos minun olisi ollut pakko elää niissä
oloissa, joissa ensiksi olin rannalle joutunut, ilman
mitäkään elannon tarpeita, ilman keinojakaan
niitten hankkimiseen?
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
