Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— Mikähän vainenkaan, — virkoin ääneen
itsekseni — mikähän vainenkaan minut olisi pe-
rinyt, ellei olisi ollut pyssyä ja ampumavaroja,
ellei olisi ollut työkaluja, pukua, sänkyvaatteita
ja muuta ruumiin verhoa?
Ja nythän minulla on kaikkia näitä yltäkyllin,
ja rohkeasti saatan toivoa, että tulen täällä toi-
meen —vast’edeskin, vaikkapa ampumavaratkin
loppuisivat, enkä enää voisi pyssyäkään hyväk-
seni käyttää. Pahimmitta puuttoitta täällä var-
maankin voin elää ja olla, niinkauan kuin minulle
elin-aikaa on suotu.
Täytyy tunnustaani, ett’ei ukon-ilma silloin
vielä ollut tuonut mieleeni sitä ajatusta, että yksi
ainoa salama saattaisi tuhota koko minun kruuti-
varastoni. Ilmankos se ensimmäinen säväys niin
kipeästi minuun koskikin!
Ja nyt käyn jälleen jatkamaan surumielistä
kertomusta hiljaisesta, yksinäisestä elämästä, jonka
kaltaista tuskin kukaan muu koko maailmassa on
kokenut.
Laskuni mukaan minä olin ensi kertaa astu-
nut tälle kovan onnen saarelle syyskuun 30:nä.
Aurinko on silloin meillä syyspäivän tasauksen
tienoissa; täällä se puolenpäivän aikaan naistoi
kohtisuoraan pääni päälle. Saaren asema oli näet,
minun laskujeni mukaan, 9 22’ pohjoista leveyttä.
Asuttuani saarella kymmenen tai kaksitoista
päivää, johtui mieleeni, että täällähän pian unoh-
taa ajanlaskun eikä enää osaa erottaa sunnun-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
