Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
7
kolkko viha. Hän muisti kyllä, millainen hän oli
ollut, kun astui vuosi sitten ensi kertaa tähän
saarnastuoliin. Hän oli silloin moitteeton mies, ja nyt
hän seisoi siinä katsellen kultarististä miestä, joka
oli tullut häntä tuomitsemaan.
Kun hän luki johdantoa, huuhtoi veriaalto
kerta toisensa jälkeen hänen poskiansa: se oli vihaa.
Totta kyllä oli, että hän oli juonut, mutta
kenellä oli oikeus häntä siitä syyttää? Kuka oli
nähnyt pappilata, jossa hänen piti elää?
Kuusimetsä seisoi tummana ja synkkänä ihan ikkunain
edessä. Kosteus herui mustain laipioiden läpi,
pitkin homehtuneita seiniä. Eikö tarvinnut
viinaa pitääkseen sieilä yllä hyvää mieltä, kun sade
tai tuisku tuprusi sisään särkyneistä ruuduista,
kun rappiolle heitetty maa ei tahtonut antaa sen
vertaa leipää, että nälkä olisi loitolla?
Hän ajatteli olleensa juuri sellainen pappi kuin
he ansaitsivat. Hehän joivat kaikki. Miksi pitäisi
hänen yksinään itsensä hillitä? Mies, haudattuaan
vaimonsa, joi itsensä hautajaisissa humalaan; isä,
saatuaan lapsen kastetuksi, piti kohta juomingit.
Kirkkoväki joi kotimatkalla niin, että enimmät
tulivat humalassa kotiin. Hyvin sopi sellaisille
juoppo pappikin.
Juuri virkamatkoilla, jolloin hän ajoi
peninkulmittain ohuessa viitassaan jäätyneiden järvien
selkiä, missä kaikki kylmät tuulet tuiversivat;
siellä samoilla järvillä myrskyssä ja rankkasateessa
keikkuessaan ja venheellä harhatessaan; siellä
saloilla, silloin kun lumipyryssä täytyi nousta reestä
ja raivata tietä hevoselle talonkorkuisten kinosten
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
