Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
10
kirkon päältä niin, että hän näki suoraan
taivaasen. Hän seisoi yksinään, aivan yksinään
saarnastuolissa, hänen henkensä lähti ylös, avattua
taivasta kohti liitämään, ja hänen äänensä tuli
voimakkaaksi ja valtavaksi. Hän julisti Jumalan
kunniaa.
Hän oli innoituksen mies. Hän hylkäsi
saarnansa, ajatukset lensivät hänen päänsä ympärille
kuin kesy kyyhkysparvi. Hänestä tuntui kuin hän
ei olisi itse puhunutkaan, mutta hän tunsi myös,
että tämä oli maailmassa korkeinta, ja ettei kukaan
kohoa korkeampaan loistoon ja ihanuuteen kuin
hän nyt, julistaessaan siinä Jumalan kunniaa.
Niin kauan kuin innoituksen tulikieli liekehti
hänen otsallaan, hän puhui, mutta kun se sammui
ja kirkon katto jälleen laskeusi, ja lattia kaukaa,
kaukaa alhaalta kohosi, silloin kumartui hän ja
itki, sillä hän ajatteli, että elämä oli suonut hänelle
hänen parhaimman hetkensä, ja että nyt se oli
mennyt.
Jumalanpalveluksen jälkeen seurasi tarkastus
ja kirkonkokous. Piispa kysyi, oliko seurakunnalla
mitään valittamista pappiansa vastaan.
Pappi ei ollut nyt vihainen eikä uhkaava
niinkuin ennen saarnaa. Nyt hän häpesi ja painoi
päänsä alas. Voi niitä kurjia viinajuttuja, nyt ne
alkaa!
Mutta ne eivät alkaneetkaan. Oltiin
kunnanhuoneen suuren pöydän ympärillä aivan äänettömiä.
Pappi nosti päätänsä ja katsoi ensin lukkariin:
ei, se vaikeni; sitten kirkonisäntiin, sitten
äänivaltaisiin talonpoikiin ja tehtaanpatruuniin, he
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
