Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
9
aivan tunsi, miten ne nyt nykivät, ja näki heidät
selvästi, sekä piispan että asessorit, rovastit,
kirkonisännät, lukkarin ja koko seurakunnan pitkänä
jonona, kiskomassa ja nyhtämässä saadakseen irti
hänen kaapunsa. Ja hän kuvitteli ilmi elävästi,
miten kaikki nuo, jotka nyt niin innokkaasti siinä
kiskovat, kaatuvat nurin niskoin portailta alas,
kun kauhtana heltiää, ja kumoon keikahtaa myös
permannolla oleva jono, joka ei itse ylety
vetämään kaapua, vaan kiskoo edessä seisovien takin
liepeistä.
Hän näki sen niin selvästi, että häntä
hymyilytti polvillaan ollessaan, mutta samalla kertaa
kihosi kylmä hiki hänen otsallensa. Sehän oli niin
kauheaa kumminkin.
Niin, että hän siis pian oli hyljätty mies,
viinan tähden. Virkaheitto pappi hän kohta oli.
Liekö maailmassa viheliäisempää?
Hänestä tulee keppikerjäläinen, hän makaa
juovuksissa tienravissa, kulkee ryysyissä,
seurustelee roistojen kanssa.
Rukous päättyi. Hänen oli alettava sanella
saarnaansa. Silloin hänet valtasi outo ajatus ja
pysähdytti sanat hänen huulillensa. Hän ajatteli,
että nyt hän saa viimeisen kerran seista siellä
saarnastuolissa julistamassa Jumalan kunniaa.
Viimeisen kerran — se iski pappiin. Hän
unhoitti kaikki, viinat, piispan. Hän ajatteli vain, että
hänen piti käyttää tilaisuutta ja todistaa Jumalan
kunniaa.
Hänestä näytti kirkon lattia kaikkine väkineen
vaipuvan syvälle, syvälle alas, mutta katto kohosi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
