Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
20
näki hän rekien, täynnä ajajia, kiitävän kartanosta
kartanoon, ja hänestä näytti ilo istuvan ohjaksissa
ja kauneus ja rakkaus seisovan kannoilla. Ah,
kuinka raukka kävellessään ikävöi ylämaahan
suurten, ikuisten metsien rauhaan!
Siellä kaukana, jossa puut kohoavat suorina
ja pilarimaisina tasaiselta maankamaralta, jossa
lumi lepää raskaina kerroksina liikkumattomilla
oksilla, jossa tuuli on voimaton ja vain hiljaa leikkii
latvain havuissa, siellä halasi hän vaeltaa, aina
etemmäksi ja etemmäksi metsien syvyyteen,
kunnes kerran hänen voimansa pettäisivät ja hän
kaatuisi suurten puiden alle, kuollen nälkään ja
viluun.
Hän ikävöi tuota suurta, humisevaa hautaa
Lövenin pohjoispuolella, jossa katoavaisuuden
voimat kukistaisivat hänet, jossa vihdoinkin nälkä,
pakkanen, väsymys ja viina jaksaisi tuhota tämän
ruumisraukan, joka voi kestää kaikki.
Hän oli tullut majataloon ja aikoi siellä
odottaa iltaa. Hän meni kapakka-tupaan ja istui siellä
tylsässä levossa penkillä ovensuussa, unelmoiden
ikuisista metsistä.
Majatalon muori armahti häntä ja antoi
hänelle viinaryypyn. = Antoipa hän kaksikin, kun
hän niin hartaasti pyysi.
Mutta enempää hän ei tahtonut ilmaiseksi.
antaa, ja kerjäläinen joutui aivan epätoivoon.
Hänen täytyi saada enemmän tätä voimakasta,
suloista paloviinaa. Hänen täytyi vielä kerran
tuntea sydämensä tanssivan ruumiissa ja
ajatusten leimuavan juopuneina. Oi, tätä suloista vii-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
