Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
29
»Kuules», sanoi lapsi, »sinä voit auttaa minua.
Ota nuora ja vedä kelkkaa, niin isä luulee, että se
on sinun.»
»Mitä minä sitten sillä teen?» kysyi kerjäläinen
ja asetti nuoran olkansa ympärille.
»Vie mihin mielesi tekee nyt aluksi, mutta tuo
sitten pappilaan, kun tulee pimeä. Minä kyllä
pidän sinua silmällä. Tulet, ja tuot säkin ja kelkan,
ymmärrätkö.»
»Pitänee koettaa.»
»Jumala armahtakoon sinua, jos et tule», huusi
tyttö, ja juoksi pois, ehtiäkseen ennen isää kotiin.
Kerjäläinen käänsi raskain mielin kelkan
takaisin alamäkeen ja lykkäsi sitä majatalon pihaan.
Hän, raukka, oli siinä unelmoinut, kävellessään
lumessa melkein paljain jaloin; hän oli kävellessään
ajatellut noita suuria metsiä Lövenin
pohjoispuolella, suuria suomalaismetsiä.
Täällä alamaassa, Bron pitäjässä, jossa hän
nyt kulki salmen rannalla, joka on Ylä- ja
Ala-Lövenin välillä, näissä rikkauden ja riemun
kuuluissa seuduissa, missä herraskartano on
herraskartanon vieressä, tehdas tehtaan kyljessä, täällä
oli jokainen tie hänelle liian raskas, joka huone
liian ahdas, joka vuode liian kova. Täällä hän
kaipasi katkerasti suurten, ikuisten metsien rauhaa.
Täällä kuuli hän varstain paukkavan joka
luuvassa, ikäänkuin puitavasta ei koskaan tulisi
loppua. Hirsikuormia ja hiilihäkkejä tuli
lakkaamatta tyhjentymättömistä metsistä. Päättömät
malmikuormien jonot vierivät tien syvissä raiteissa,
joita satalukuiset edeltäjät olivat uurtaneet. Täällä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
