Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
23
Tunnin päästä istui kerjäläinen majatalon
parhaassa huoneessa ovensuussa, ja hänen edessään
seisoi se muhkea rouva, joka oli pelastanut hänet
kinoksesta.
Sellaisena kuin Gösta Berling nyt näki hänet:
kotimatkalla hiilenvedosta metsästä, kädet noessa,
ja savipiippu suussa, lyhyt, päällyksetön
lammasnahka-turkki ja juovikas, kotikutoinen villahame
yllä, pikisauma-saappaat jalassa ja tuppipuukko
povella; kuten hän nyt näki hänen harmaat
hiuksensa, jotka olivat yksinkertaisesti suitut, ja hänen
vanhat, kauniit kasvonsa, sellaiseksi oli hän
kuullut häntä kuvattavan tuhansia kertoja, ja hän
huomasi joutuneensa tekemisiin kuuluisan Ekebyn
majurinrouvan kanssa.
Hän oli mahtavin nainen koko Vermlannissa,
seitsemän rautaruukin valtiatar, tottunut
käskemään ja saamaan muut tottelemaan; ja
kerjäläinen oli vain henkipatto mies raukka, rutiköyhä,
ja hän tiesi, että joka tie oli hänelle liian raskas,
joka huone liian ahdas. Hänen ruumiinsa vapisi
kauhusta, kun majurinrouvan katse viipyi hänessä.
Rouva seisoi ääneti ja katseli tuota
ihmiskurjuutta: punaisia pöhöttyneitä käsiä, lopen
laihtunutta ruumista ja ihanaa päätä, joka yhä
rappiotilassaankin ja huonossa hoidossaan säteili hurjaa
kauneutta.
yTaitaa olla Gösta Berling, se hullu pappi?»
sanoi rouva kysyen.
Kerjäläinen ei liikahtanut.
»Minä olen Ekebyn majorska, minä.»
Kerjäläisen ruumista väristi. Hän pani kätensä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
