Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
20
della, juoksee piispa, ja jos minä viittaan kolmella,
niin tanssii tuomiokapituli ja neuvosmiehet ja
kaikki Vermlannin tehtaanpatruunat polskaa
Karlstadin torilla. Tuhat turkasta, poikaseni, sen minä
sanon hänelle, minä en ole mitään muuta kuin
vaatteissa kulkeva ruumis. Jumala tietää, kuinka
vähän henkeä minussa on.»
Kerjäläinen kumarsi selkäänsä ja kuunteli
jännityksessä. Vanha majurinrouva istui nyykytellen
tulen edessä. Hän ei puhuessaan katsonut Gösta
Berlingiin.
»Fikö hän luule», jatkoi hän, vettä jos minä
olisin elävä ihminen, ja näkisin hänen istuvan siinä,
viheliäisenä ja murheissaan ja itsemurhan mietteissä,
eikö hän luule, että minä ottaisin ne hänestä
yhdessä hengenvedossa? Silloin minulla olisi hänelle
kyyneleitä ja rukouksia, jotka kääntäisivät hänen
mielensä nurin narin, ja minä pelastaisin hänen
sielunsa, mutta nyt minä olen kuollut.
Onko hän kuullut, että minä olin kerran tuo
kaunis Margareta Celsing? Se ei ollut eilen, mutta
yhä voin itkeskellä vanhat silmäni punaisiksi
hänen tähtensä. Miksi täytyy Margareta Celsingin
olla kuollut, ja miksi elää Margareta Samzelius,
miksi pitää Ekebyn majurinrouvan elää, sano sinä,
Gösta Berling?
Tietääkö hän, millainen Margareta Celsing oli?
Hän oli norja ja hento ja ujo ja viaton, Gösta Berling.
Hän oli sellainen, jonka haudalla enkelit itkevät.
Hän ei tiennyt mitään pahasta, kukaan ei
ollut tuottanut hänelle surua, hän oli hyvä kaikille.
Ja kaunis hän oli, oikein kaunis.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
