Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
25
luurangon nikamat, ja niidenkään hän ei sallisi elää,
jos sitä voi sanoa elämäksi. Tuntuu kuin hän
kadehtisi kuolleiden tanssia haudoilla tähtiöinä.
Häpeääkö hän sitä, että hänet on eroitettu
virasta, koska hän nyt tahtoo kuolla?
Kunniakkaampaa olisi, että hän käyttäisi lahjojansa ja
tekisi jotain hyötyä Jumalan kauniissa maailmassa;
niin sanoisin minä hänelle. Miksi hän ei tullut
heti minun luokseni, niin olisin selvittänyt hänen
asiansa hyvälle tolalle. Niin, nyt hän odottaa kai
itselleen aika kunniaa siitä, että hänet kääritään
lakanoihin ja lasketaan sahajauhoon ja sanotaan,
että hän on kaunis ruumis.»
Kerjäläinen istui tyynenä, melkeinpä
hymyillen, kun majurinrouva jyristi vihaisia sanojansa.
Ei mitään hätää, riemuitsi hän, ei mitään hätää.
Ikuiset metsät odottavat, eikä tuolla naisella ole
valtaa kääntää sinun sieluasi pois sieltä.
Mutta majurinrouva vaikeni ja käveli pari
kertaa edestakaisin huoneessa; sitten istuutui hän
takan ääreen, nosti jalkansa pankko-kivelle ja nojasi
kyynäspäät polviin.
yTuhannen turkasta», sanoi hän ja myhäili
itsekseen. »Se on paljon todempaa, se mitä sanoin,
kuin itse huomaankaan. Eikö Gösta Berling luule,
että useimmat tässä maailmassa ovat kuolleita tai
puolikuolleita? — Luuleeko hän, että minä elän.
Enpä vaan! En sitten lähimain!
Niin, katsokoon hän vaan nyt minua! Minä
olen Ekebyn majorska, ja olen minä maar
Vermlannin mahtavin rouva. Jos minä viittaan
sormellani, niin juoksee maaherra, jos minä viittaan kah-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
