Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
33
yGösta Berling», sanoi rouva juhlallisesti, »minä
olen taistellut hänestä kuin itsestäni. Minä sanoin
Jumalalle: Jos minussa elää jotain Margareta
Celsingistä, niin salli hänen esiintyä ja näyttäytyä,
niin ettei se mies mene ja surmaa itseänsä. Ja
Hän salli sen, ja sinä näit Margaretan, ja siksi
sinä et voinut mennä. Ja Margareta kuiskasi
minulle, että tuon lapsiraukan tähden sinä varmaan
jätät kuolonaikeesi. Ah, kyllä lennätte rohkeasti,
te villit linnut, mutta meidän Herramme tietää
verkon, joka teidät vangitsee.»
»Hän on suuri ja kummallinen Jumala», sanoi
Gösta Berling. »Hän on suonut minun pettyä ja
hyljännyt minut, vaan hän ei tahdo minun
kuolemaani. Tapahtukoon hänen tahtonsa!»
Siitä päivin tuli Gösta Berling kavaljeeriksi
Ekebyhyn. Kaksi kertaa koetti hän päästä sieltä
ja raivata itselleen uraa elääkseen omalla työllään.
Ensi kerralla lahjoitti majurinrouva hänelie torpan
lähellä Ekebytä, hän muutti sinne ja aikoi elää
työmiehenä. Se sujui häneltä jonkin aikaa, mutta
hän kyllästyi pian yksinäisyyteen ja
jokapäiväiseen ahertamiseen ja palasi taas kavaljeeriksi.
Toisen kerran tapahtui sama silloin, kun hän tuli
Borgin kartanoon kreivi Henrik Dohnan
kotiopettajaksi. Siellä rakastui hän nuoreen Fbba Dohnaan,
kreivin sisareen, mutta kun neito kuoli juuri silloin,
kun Gösta luuli juuri voittavansa hänet, heitti hän
kaikki aatokset muusta kuin olla Ekebyn kavaljeeri.
Hänestä tuntui, että virasta eroitetulta papilta ov vat
kaikki tiet parannukseen suljetut.
12. 185 — 3
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
