Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
32
tuosta silmäyksestä; hän nojasi otsansa ovenpieleen,
väänsi kätensä päänsä päälle ja itki pakahtuakseen.
Majurinrouva nakkasi savipiipun lieteen ja
tuli Göstan luo. Hänen liikkeensä olivat
pehmoiset kuin äidin.
»No niin, poikaseni!»
Ja hän sai hänet alas viereensä ovensuu-penkille,
niin että hän itki pää rouvan polvea vasten.
»Kuoleeko hän vielä?»
Silloin tahtoi Gösta kavahtaa ylös. Rouvan
täytyi väkisin pidättää häntä.
»Nyt minä sanon hänelle, että hän saa tehdä
niinkuin tahtoo. Mutta sen minä hänelle lupaan,
että jos hän tahtoo elää, otan minä Brobyn papin
tyttären hoitooni ja teen hänestä ihmisen, joten
hän saa kiittää Jumalaansa siitä, että Gösta
varasti häneltä jauhot. No, tahtooko hän?»
Kerjäläinen kohotti päätänsä ja katsoi
majurinrouvaa suoraan silmii.
»Onko se totta?»
»Ihan, Gösta Berling.»
Silloin Gösta Berling väänteli käsiään tuskasta.
Hän näki edessään tähystelevät silmät, puristetut
huulet ja kovin laihat pikku kädet. Niin tuo pikku
olento saisi suojaa ja hoitoa, ja alennuksen merkki
häviäisi hänen ruumiistansa, pahuus hänen
sielustansa. Nyt sulkeutui tie häneltä ikuisiin metsiin.
»Minä en tapa itseäni niin kauan kun hän on.
majurinrouvan hoidossa», sanoi hän. »Minä tiesin
kyllä, että majurinrouva pakottaisi minut
elämään. Minä tunsin heti, että majurinrouva oli
minua väkevämpi.»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
