Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
37
»Ole sinä hyvilläsi, kun me seisomme täällä»,
sanovat vuoret. »Ajatteleppas joulunalus-aikaa,
jolloin kalmankylmät sumut vyöryvät päivin,
viikoin Lövenin ulapalta. Me teemme sinulle hyvän
palveluksen tässä seisoskellen.»
Tasanko valittelee, että sillä on niin ahdas
tila ja huono näköala.
»Tuhmahan sinä olet», vastaavat vuoret,
»tietäisitpä vaan, miten täällä tuulee, täällä rannalla.
Tarvitaan lievimmin sanoen harmaakivinen selkä
ja kuusikko-turkki, jos mieli sellaista kestää. Ja
muuten voit katsella iloksesi meitä.»
Niin, vuoria tasanko kylläkin katselee. Se
tuntee hyvin kaikki ne merkilliset valon ja varjon
vivahteet, jotka vuorilla väikkyvät. Se tietää,
kuinka vuoret puolipäivä-valaistuksessa vaipuvat
alas taivaanrantaa kohti, mataloina ja heikosti
vaaleansinisinä, ja aamu- tai iltavalossa kohoavat
kunnioitettavaan korkeuteen, kirkkaansinisinä kuin
keskitaivas. Joskus lankeaa valo niille niin
terävästi, että ne tulevat vihertäviksi tai
mustansinisiksi, ja jokainen yksityinen honka, jokainen tie
ja rotko näkyy peninkulmien päähän.
Tapahtuu kyllä paikka paikoin, että vuoret
väistyvät hieman sivulle ja antavat kedon tulla
vilkaisemaan järveä. Mutta kun se saa nähdä
järven vihoissaan, kun järvi sähisee ja sylkee kuin
villikissa, tai se näkee sen kylmän savun
peitossa, joka aiheutuu siitä, että syöjätär panee
olutta ja pesee poukkuja, silloin antaa se kohta
vuorille oikeuden takaisin ja vetäytyy jälleen
suojaan ahtaasen vankilaansa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
