Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
36
ven pohjoispään umpilaaksosta, jossa se ensin
uskaltaa levennellä, Vennernin rannalle, jossa se
voittaen asettuu mukavaan lepoon. Eihän voi
ajatellakaan muuta kuin että tasanko mielellään haluaisi
seurata järven rantaa, pitkin matkaa, mutta vuoret
eivät anna sille rauhaa. Vuoret ovat valtavia
harmaakivisiä muureja, joita metsä peittää, täynnä
rotkoja, vaikeakulkuisia, runsaan sammaleen ja
jäkälän peittämiä, runsaan metsänriistan koteja niinä
vanhoina aikoina. Vesiperäisen rämeen tai
mustavetisen lammen tapaa siellä usein keskellä laajoja |
harjuja. Siellä täällä näkee myös hiilihaudan
pohjan tai avonaisen ahon, josta hirsiä ja halkoja on
otettu, taikka kaskimaan, ja se todistaa, että nämä
vuoret voivat sietää myös työtä; mutta tavallisesti
loikovat ne suruttomassa rauhassa ja tyytyvät
antamaan valojen ja varjojen leikkiä ikuista
kisaansa rintehillänsä.
Ja näiden vuorien kanssa käy tasanko, joka
on hurskas ja rikas ja rakastaa työtä, alinomaista
sotaa, kaikessa ystävyydessä tietysti.
»Sehän jo riittää», sanoo tasanko vuorille, vettä
asetatte muurinne minun ympärilleni, se turvaa
kyllä minua».
Mutta vuoret eivät ota sitä korviinsakaan.
Ne lähettävät pitkiä kukkulajonoja ja kaljuja
ylätasankoja aina järveen asti. Ne pystyttävät ihania.
näkötorneja joka niemeen, ja lähtevät oikeastaan
järvenrannalta niin harvoin, että tasanko vain
muutamin paikoin pääsee pistäytymään rantaäyrään
pehmoisessa hiekassa pyöriskelemässä. Mutta ei
sen auta valittaminen.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
