Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
44
vaan jonka täytyi kumminkin olla Ekebyssä, sillä
hänen henkensä kaipasi rikkautta ja vaihtelua
voidakseen sietää elämää.
Nämä yksitoista olivat kaikki jättäneet
nuoruuden taaksensa, ja moni heistä oli astunut
ikävuosiin, mutta heidän seurassaan oli yksi, joka ei ollut
muuta kuin kolmekymmen-vuotias ja jolla oli
vielä kaikki sielun ja ruumiin voimat murtumatta.
Se oli Gösta Berling, kavaljeerien kavaljeeri, joka
yksinään oli suurempi puhuja, laulaja, soittaja,
metsämies, juomaveikko ja kortinlyöjä kuin nämä
kaikki muut. Hänellä oli kavaljeerin kaikki hyveet.
Millaisen miehen olikaan majurinrouva hänestä
tehnyt!
Katsokaa häntä nyt, nousseena puhujalavalle!
Pimeä laskeikse mustasta katosta raskaina
juhlaköynnöksinä alas hänen hartioilleen. Hänen vaalea
päänsä loistaa kuin nuorten jumalten, nuorten
valonkantajain, jotka järjestivät kaaoksen.
Norjana, kauniina, seikkailunhaluisena seisoo hän siinä.
Mutta hän puhuu syvän vakavasti.
»Kavaljeerit ja veljet, aika vierii puolipäivää
kohti, juhla on pitkälle kulunut, aika on juoda
malja kolmannelletoista pöydässä!»
»Pikku veli Gösta», huudahtaa Julius patruuna,
vei täällä ole kolmattatoista, meitä on vain
kaksitoista). ;
»Fikebyssä kuolee joka vuosi mies», jatkaa
Gösta yhä synkemmällä äänellä. »Yksi
kavaljeeriflyygelin vieraita kuolee, yksi noita iloisia kuolee,
noita suruttomia, iäti nuoria. Mutta mitäpä siitä?
Kavaljeerit eivät saa vanhentua. Jos meidän va-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
