Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
45
pisevat kätemme eivät voi nostaa lasia, jos
meidän sammuvat silmämme eivät eroita kortteja,
mitä on silloin meille elämä, ja mitä elämälle me?
Yhden täytyy kuolla kolmestatoista, jotka
viettää jouluyötä Ekebyn pajassa, mutta joka vuosi
tulee uusi täyttämään lukuamme, mies kokenut
riemun käsityössä, mies, joka voi pidellä viulua ja
kortteja, sen täytyy tulla joka vuosi tekemään
joukkomme täyslukuiseksi. Vanhat perhoset
tietävät kuolla silloin kun kesäaurinko paistaa.
Kolmannentoista malja!»
»Mutta, Gösta, meitä on vain kaksitoista,
inttävät kavaljeerit, eivätkä koske laseihinsa.
Gösta Berling, jota he sanoivat runoilijaksi,
vaikkei hän koskaan ole kirjoittanut runoja,
jatkaa järkkymättömän rauhallisesti:
»Kavaljeerit ja veljet! Oletteko unhoittaneet,
ketä te olette? 7Te olette ne, jotka pidätte ilon
vallassa Vermlannissa. Te olette ne, jotka panette
käyrät vauhtiin, pidätte tanssin voimassa, annatte
laulun ja soiton kaikua maassa. Te ymmärrätte
loitontaa sydämenne kullasta, kätenne työstä. Jos
teitä ei olisi, silloin kuolisi tanssi, kuolisi kesä,
kuolisi ruusut, korttipeli kuolisi, kuolisi laulu, ja
koko tässä siunatussa maassa ei olisi niin mitään
kuin rautaa ja ruukin-patruunoja. Ilo on elävä
niin kauan kuin te. Kuusi vuotta olen nyt
viettänyt joulua Ekebyn pajassa, eikä kukaan ole ennen
kieltäytynyt juomasta kolmannentoista maljaa.»
»Mutta, Gösta», huutavat he silloin, kun meitä
on vain kaksitoista, kuinka me voimme juoda
kolmannentoista maljan?»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
