Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
58
unen antoi heille yö, sitten lähtivät he
joulukirkkoon, pikisoihtujen ja tähtien valossa. He näkivät
joulukynttilät, he kuulivat jouluvirret, heidän
kasvonsa loistivat taas kuin hymyileväin lasten. He
unhoittivat jouluyön pajassa, niinkuin unhoitetaan
ilkeä uni.
Suuri ja mahtava on Ekebyn rouva. Ken
tohtii kohottaa kätensä lyödäkseen häntä, ken
päästää kielensä lausumaan syytöksiä häntä vastaan?
Totisesti eivät köyhät kavaljeerit, jotka ovat monta
vuotta syöneet hänen leipäänsä ja nukkuneet hänen
kattonsa alla. Hän pistää heidät minne tahtoo, hän
voi sulkea ovensa heiltä milloin tahtoo, ja he eivät
kykene edes pakenemaan hänen pakkovallastaan.
Jumala armahtakoon heidän sielujansa! Ekebystä
loitolla eivät he voi elää.
Suuressa pöydässä riemuitaan: siellä
säteilevät Marianne Sinclairen kauniit silmät, siellä soi
iloisen kreivitär Dohnan vieno nauru.
Mutta kavaljeerien pöydässä vallitsee
synkeys. Eikö olisi kohtuullista, että nämä, jotka
majurinrouvan vuoksi syöstään kadotuksen
kuiluun, saisivat edes istua samassa pöydässä kuin
hänen muut vieraansa? Miten häväisevää on istua
tässä pöydässä, kaakeliuunin nurkassa? Ikäänkuin
kavaljeerit eivät olisi kyllin hienoja seurustellakseen
parempain ihmisten kanssa!
Majurinrouva istua rehentelee Borgin kreivin
ja Bron rovastin välissä. Kavaljeerit nyyröttävät
allapäin kuin hyljätyt lapset. Ja siinä heräävät
heidän mielessään viimeöiset ajatukset.
Kuin arat vieraat tulevat nuo hupaiset päähän-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
