Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
59
pistot, hullut valheet siihen uuninnurkka-pöytään.
Siellä nurkassa samoovat yön viha ja yön
lupaukset heidän aivoihinsa. Kyllä kuvittelee Julius
patruuna vahvalle kapteenille, Kristian Berghille,
etteivät ne paistetut pyyt, joita parhaillaan
kannetaan suuren pöydän vieraille, voi riittää kaikille
heille, mutta se ei ollenkaan ilahduta heitä.
»Ne eivät voi riittää», sanoo hän. »Minä
tiedän, kuinka monta niitä on. Mutta he eivät ole
olleet silti neuvottomia, kapteeni Kristian, he ovat
paistaneet variksia meille, tänne pikkupöytään.»
Mutta eversti Beerencreutzin huulet tuimain
viiksien alla menevät vain heikkoon hymyyn, ja
Gösta näyttää koko ajan siltä kuin hän aikoisi
lyödä jonkun kuoliaaksi.
»Eiköpä sitten mikä ruoka tahansa olisi
liiankin hyvää kavaljeereille?» kysyy hän.
Ja sitten tulee vihdoinkin kukkurainen vati
pulskia pyitä pikkupöytään.
Mutta Kristian kapteeni on vihainen. Eikö
hän näet ole omistanut koko elämänsä vihaa
variksille, noille joutaville, raakkuville lento-räähkille?
Niin katkerasti hän niitä vihasi, että hän
syksyin puki yllensä akkain laahaavat hameet ja
sitaisi päähänsä huivin, ja alentui kaiken maailman
pilkan uhriksi päästäkseen vain ampumamatkan
päähän niistä, kun ne söivät jyviä pelloilla.
Hän vaani variksia niiden lemmen-tansseissa
kevään paljailla kedoilla, ja tappoi heidöt. Hön
etsi heidän pesänsä kesällä ja pudotti heidän
huutavat, höyhenettömät poikansa puusta tai musersi
munat kesken hautomista.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
