Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
62
kapteeni, hänen kasvonsa vääristyvät, ja kauhun
kyyneleet tulevat hänen silmiinsä.
»Minä olen humalassa», huutaa hän, »minä
en tiedä, mitä minä sanon, minä en ole sanonut
mitään. Hänen koiransa ja orjansa, minä olen
ollut koira ja orja, enkä mitään muuta, jo
neljäkymmentä vuotta. Hän on Margareta Celsing,
jota olen palvellut koko ikäni. Minä en sano
mitään pahaa hänestä. Sanoisinko mitä kauniista
Margareta Celsingistä! Minä olen koira, joka
vartioin hänen oveansa, orja, joka kannan hänen
kuormaansa. Hän potkaiskoon minua, hän
lyököön minua! Näettehän nyt, että minä vaikenen
ja masennun. Minä olen rakastanut häntä
neljäkymmentä vuotta. Miten voisin minä sanoa
mitään pahaa hänestä?»
Ja merkillinen on näky, kun hän heittäytyy
polvilleen ja pyytää anteeksi. Ja koska
majurinrouva istuu pöydän toisella puolla, ryömii hän
polvillaan pöydän ympäri, kunnes tulee hänen
luokseen; silloin hän kumartuu maahan ja
suutelee hänen hameensa lievettä, ja lattia kastuu hänen
kyyneleistään.
Mutta jotenkin lähellä majurinrouvaa istuu
pieni, vahva mies. Hänellä on pörröinen tukka,
pienet, viistot silmät ja ulkoneva leuka. Hän on kuin
karhu. Harvasanainen mies hän on, ja kulkee
mieluimmin omia hiljaisia teitään antaen maailman
mennä menoaan. Hän on majuri Samzelius.
Hän nousee ylös, kun hän: kuulee Kristian
kapteenin syyttävät sanat, ja majurinrouva
nousee, ja kaikki viisikymmentä vierasta nousevat. Nai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
