Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
63
set itkevät pelosta, mitä nyt tuleman pitää, ja
miehet seisovat hämillä, ja majurinrouvan jaloissa
makaa Kristian kapteeni suudellen hänen hameensa
lievettä, kastellen lattiata kyyneleillään.
Majurin leveät, karvaiset kädet puristuvat
hitaasti nyrkkiin, hänen kätensä kohoaa.
Mutta nainen puhuu ensin. Hänen äänessään
on kumea sointu, jota siinä ei tavallisesti ollut.
»Sinä varastit minut», huudahti hän. »Sinä
tulit kuin ryöväri ja otit minut. Ne pakottivat
minut kotona lyönneillä ja iskuilla, nälällä ja
pahoilla sanoilla sinun vaimoksesi. Minä olen oilut
sinulle sellainen kuin olet ansainnutkin.»
Majurin leveä nyrkki on puristunut.
Majurinrouva peräytyy pari askelta. Sitten puhuu hän
taas:
»Elävä ankerias kiemurtelee veitsen alla,
pakotettu vaimo ottaa rakastajan. Lyötkö sinä minua
nyt siitä, mikä tapahtui kaksikymmentä vuotta
sitten? Miksi et lyönyt siiloin? Etkö sinä muista,
miten hän asui Ekebyssä, me Sjössä? Etkö sinä
muista, miten hän auttoi meitä köyhyydessämme?
Me ajoimme hänen vaunuissaan, me joimme
hänen viiniänsä. Salasimmeko mitään sinulta?
Eivätkö hänen palvelijansa olleet sinun palvelijoitasi?
Eikö hänen kultansa painanut sinun taskussasi?
Etkö sinä huolinut näitä seitsentä tehdasta?
€Silloin sinä vaikenit ja otit vastaan; olisit silloin,
sinä Berndt Samzelius, olisit silloin lyönyt.»
Mies kääntyy hänestä ja katsoo läsnäoleviin.
Hän lukee heidän kasvoistaan, että he myöntävät
majurinrouvan olevan oikeassa, että he kaikki ovat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
