Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
69
paholaisen asioilla? Eikö heidän välinsä ole oikein
tuttu?»
»Mene sinä, Eberhard, mene, auta häntä», he
pilkkaavat. »Sinä et usko helvettiin, sinä. Mene
sinä!»
Ja Gösta Berling seisoo hiljaa, sanatonna,
liikkumatta.
Ei, tältä uhkaavalta, mutisevalta, riitelevältä
kavaljeeri-flyygeliltä ei majurinrouva saa apua.
Silloin peräytyy hän taas ovelle ja nostaa
kasvoilleen kätensä, jotka ovat ristissä.
»Kiellettäköön sinut niinkuin minut kielsit»,
huutaa hän itsekseen katkerassa surussa. »Olkoon
maantie kotisi, olkikupo sänkysil»
Sitten hän laskee toisen kätensä oven ripaan,
mutta toisen kohottaa korkeutta kohti.
»Huomatkaa se, te, jotka nyt annatte minun
suistua! Huomatkaa se, että teidän hetkenne
pian tulee! Te hajoatte, ja teidän paikkanne on
jäävä autioiksi. Kuinka te voitte seista, kun minä
en tue teitä? Sinä, Melchior Sinclaire, jolla on
raskas käsi ja joka annat vaimosi tuntea sitä, varo
itseäsi! Sinä, Brobyn pappi, nyt tulee rangaistus!
Kapteenska Uggla, varo kotiasi, köyhyys tulee!
Te nuoret kauniit naiset, Elisabet Dohna, Marianne
Sinclaire, Anna Stjärnhök, elkää luulko, että minä
olen ainoa, jonka täytyy paeta kodistaan. Ja
kavahtakaa itseänne, kavaljeerit, nyt tulee myrsky
maahan. Teidät lakaistaan maasta pois, nyt on
teidän päivänne laskenut, nyt on se totisesti
laskenut! Minä en valita itseäni, vaan teitä, sillä
myrsky lentää ympäri korvienne, ja kuka voi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
