Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
79
seista, kun minä olen kaatunut? Ja minun
sydämeni vaikeroi köyhän kansan tähden. Kuka antaa
sille työtä, kun minä olen poissa?»
Nyt avaa majurinrouva oven, mutta silloin
kohottaa kapteeni Kristian päänsä ja kysyy:
»Kuinka kauan täytyy minun maata tässä
sinun jaloissasi, Margareta Celsing? Etkö tahdo
antaa minulle anteeksi, jotta minä saan nousta
ylös ja sotia sinun puolestasi?»
Silloin taistelee majurinrouva ankaran sisäisen
taistelun; mutta hän tietää, että jos hän antaa
Kristian Berghille anteeksi, silloin tuo nousee ylös
ja sotii hänen miehensä kanssa, ja silloin tulee
kapteenista, joka on rakastanut häntä uskollisesti
neljäkymmentä vuotta, murhaaja.
»Pitääkö minun vielä antaa anteeksi?» sanoo
hän. »Etkö sinä ole syypää kaikkeen
onnettomuuteeni, Kristian Bergh? Mene kavaljeerien
joukkoon ja iloitse työstäsi!»
Niin meni majurinrouva. Hän meni tyynenä,
jättäen jälkeensä kauhun. Hän suistui, mutta
suuruutta oli hänen alennuksessaankin. Hän ei
vaipunut hentomieliseen suruun, vaan vielä
vanhuudessaan hän riemuitsi nuoruutensa rakkaudesta.
Hän ei vaipunut valituksiin ja surkeaan itkuun,
kun hän jätti kaiken, hän ei peljännyt lähteä ker–
juupussi ja kuhmusauva kädessä kiertämään
maailmanrantaa. Hän sääli ainoastaan köyhiä
talonpoikia ja iloisia, huolettomia Lövenin rantain
asukkaita, köyhiä kavaljeerejä, kaikkia, joita hän oli
suojellut ja pitänyt pystyssä.
Hän oli kaikkien hylkäämä, ja silti oli hänellä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
