Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
75
pippurijuurta suolaiseen päivällis-lihaan, vaan
Ferdinand ja tytöt olivat valjastaneet Disan reen
eteen ja lähteneet sitä lainaamaan Munkerudista.
Kapteeni oli metsällä taasen, ja tuo kai sieltä
sitkeän jäniksen, johon saa tuhrata valmistaessa
enemmän voita kuin koko otus maksaa. Moista
kapteeni sanoi ruuan hankkimiseksi taloon. Ja
menisihän sekin mukiinsa, kun hän ei vain toisi
kettua, kelvotonta, kurjinta elukkaa, minkä
Herramme on luonut: hyödytön sekä kuolleena että
elävänä.
Ja kapteenska, niin hän ei ollut vielä noussut
vuoteesta. Hän loikoi yhä lukien romaania, kuten
hän päivät päästään teki. Eihän ollut luotu
työhön, se Herran enkeli.
Ei, työtä sai tehdä se, joka oli näin vanha ja
harmaa kuin Ulrika Dillner. Yöt ja päivät hän
sai puurtaa pitääkseen talo-rähjää pystyssä. Ja se
ei ollut aina liioin helppoa, sillä, toden tunnustaen,
kerran ei heillä ollut siinä talossa koko talvena
muuta liharuokaa kuin karhunkinkkua. Eikä hän
suurta palkkaa odottanut, pennin pyöreääkään hän
ei ollut vielä nähnyt, mutta eiväthän ne nakanne
häntä maantiellekään sitten kun hän ei jaksa enää
ruokansa edestä ahertaa. Ne, sen talon väki,
pitivät seura-mamseliakin ihmisenä, ja kyllä ne
saattavat kerran vanhan Ulrikan kunnialla hautaan,
jos heillä on millä arkun ostaa.
Sillä kuka tietää, kuinka tässä käy?» puhkeaa
hän sanomaan ja pyyhkii silmiänsä, jotka aina
olivat niin kerkeät kyyneltymään. »Me ollaan
velkaa ilkeälle ruukinpatruuna Sintramille, ja hän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
