Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
77
tausta kuullessaan, ja hänen huuliltansa tunkihe
yksi ainoa sana:
»Runoilija!»
»Monta syntiä on minun tunnollani», vastasi
Gösta, »mutta koskaan en ole kirjoittanut runon
pätkää.»
»Sinä olet kuitenkin runoilija, Gösta, sen
lisänimen saat kantaa. Sinä olet elänyt useampia
runoja kuin meidän runoilijamme ovat kirjoittaneet.»
Sitten puhui kapteeninrouva, lempeästi kuin
äiti, Göstan turhaan kulutetusta elämästä. »Minä
tahdon elää nähdäkseni sinusta tulevan miehem,,
sanoi hän. Ja Göstasta tuntui suloiselta, että häntä
kiihoitti eloon tuo hellä nainen, joka oli niin
uskollinen ystävä ja jonka voimakas, haaveileva sydän
hehkui suurten tekojen rakkautta.
Mutta kun he olivat nousseet hauskalta
aterialta ja nauttineet pippurijuuri-lihaa ja kaalia ja
tippaleipiä ja joulu-olutta, ja Gösta oli saanut
heidät hymyilemään ja kyynelöimään kertomalla
majurista ja majurinrouvasta ja Brobyn papista, kuului
pihalta kulkusten kulinaa, ja heti kohta astui
heidän keskeensä ilkeä Sintram.
Hän loisti tyytyväisyyttä, kaljusta kiireestä
aina pitkiin, latuskaisiin jalkoihinsa asti. Hän
keikutti pitkiä käsiänsä ja väänteli naamaansa.
Huomasi helposti hänen tuovan huonoja uutisia.
»Oletteko kuulleet», kysyi tuo ilkeä, »oletteko
kuulleet, että tänä päivänä on kuulutettu ensi
kertaa Anna Stjärnhökiä ja rikasta Dahlbergia
Svartsjön kirkossa? Anna Stjärnhök mahtoi
unhoittaa, että hän oli kihloissa Ferdinandin kanssa.»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
