Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
82
Mutta tuossa seisoi Gösta Berling, tuo iloinen
kavaljeeri, tervehditty riemulla raikkaan hymynsä
ja kauniiden sanojensa vuoksi, jotka seuloivat
kultahietaa elämän harmaalle kankaalle. Fi koskaan
ennen ollut Anna Stjärnhök nähnyt häntä
sellaisena kuin tänä iltana. Ei hän ollut suinkaan ulos
nakattu, hyljätty, koditon kujeniekka, ei:
kuningas miesten joukossa hän oli, synnynnäinen
kuningas.
Gösta ja muut nuoret miehet liittoutuivat
Annaa vastaan. Hänen tuli saada huomata, kuinka
pahoin hän teki, kun antoi itsensä ja kauniit
kasvonsa ja suuret rikkautensa vanhalle ukolle. Ja
he istuttivat häntä kymmenen tanssin ajan.
Hän kiehui kiukusta.
Yhdenteentoista tanssiin tuli pyytämään eräs
kaikkein halvin halvimmista, raukka, jonka kanssa
kukaan muu ei tahtonut tanssia.
»Leipä loppui, palttu pöydälle», sanoi Anna.
Leikittiin panttisilla. — Vaaleakiharaiset tytöt
panivat päänsä yhteen ja tuomitsivat hänet
suutelemaan miestä, josta hän enin piti. Ja ilkkuvin
huulin odottivat he näkevänsä, että tuo ylpeä
kaunotar suutelisi ukko Dahlbergia.
Mutta hän suoristihe, uhkeana vihassaan, ja
sanoi: :
»Enkö saa yhtä hyvin antaa korvapuustia
sille, josta pidän vähimmin?»
Silmänräpäyksessä tulistui Göstan poski hänen
lujan kätensä iskusta. Gösta lensi
hehkuvanpunaiseksi, mutta hillitsi itsensä, tarttui hänen käteensä,
piti sitä sekunnin kiinni ja kuiskasi:
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
