Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
83
yTulkaa puolentunnin päästä alakertaan
punaiseen vieraskamariin!»
Hänen siniset silmänsä säteilivät Annalle ja
kietoivat hänet kuin taikakahlein. Anna tunsi,
että hänen täytyi totella.
Siellä punaisessa huoneessa kohteli hän
Göstaa ylpeästi ja kovin sanoin.
»Mitä se Gösta Berlingiin kuuluu, kenen kanssa
minä menen naimisiin?»
Göstalla ei vielä olleet lempeät sanat
huulillaan, eikä hänestä ollut viisasta heti puhua
Ferdinandista.
»Minusta ei se rangaistus ollut liian ankara, että
sait istua kymmenen tanssia. Mutta sinun
mielestäsi on luvallista rankaisematta rikkoa valoja ja
lupauksia. Jos parempi mies kuin minä olisi
ottanut rangaistuksen huolekseen, olisi hän ehkä
toimittanut sen kovemmin.»
»Mitä minä sitten olen tehnyt sinulle ja teille
muille, kun ette anna minun olla rauhassa?
Rahojeni tähden te minua vainoatte. Löveniin minä
ne viskaan, haratkoon sitten kuka tahtoo ne sieltä.»
Hän pani kädet kasvoillensa ja itki kiukusta.
Silloin heltyi runoilijan sydän. Hän häpesi
ankaruuttansa. Hän puhui hyväilevällä äänellä.
»Ah, lapsi, lapsi, anna minulle anteeksi! Anna
anteeksi kurjalle Gösta Berlingille! Ei kukaan
välitä siitä, mitä sellainen raukka sanoo tai tekee,
sen sinä kyllä tiedät. Fi kukaan itke hänen
vihaansa, yhtä hyvin voisi itkeä itikan puremaa.
Se oli hulluutta, mutta minä tahdoin estää sen,
ettei meidän kaunein ja rikkain tyttömme menisi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
