Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
86
seikkailurikas, ja yöstä uhkasi tulla yhtäläinen. $e
oli elämää — kiitäen yli kiteilevän lumen,
uhmaten petoja ja ihmisiä.
Gösta noitaisi, kumartui eteenpäin ja antoi
Don Juanille piiskalla aimo läiskyn.
»Pelkäätkö?» kysyi hän.
»Ne aikovat oikaista tuonne eteemme, jossa
tie tekee mutkan»
Don Juan juoksi, kiitäen kilpaa metsän
villipetojen kanssa, ja Tankred ulvoi raivosta ja pelosta.
He ehtivät tienmutkaan samassa kuin sudetkin,
ja Gösta karkoitti ensimäisen piiskalla.
Ah, Don Juan, poikani, kuinka helposti
jättäisit kaksitoista sutta kintereillesi, jos sinulla ei
olisi meitä ihmisiä vedettävänä.»
He sitoivat viheriän matkavyön reen perään.
Sudet pelkäsivät sitä ja pysyivät hetkisen
kauempana. Mutta kun ne pääsivät pelostansa, hyökkäsi
yksi niistä läähättäen, riippuvin kielin ja kita auki
reen luo. Silloin otti Gösta madame Staelin
’Corinnen’ ja nakkasi sen suden kitaan.
Taas he saivat hetkiseksi hengen-rauhan,
pedot repivät saalista, ja sitten tunsivat he taaskin
tempauksia, kun sudet kiskoivat viheriätä
matkavyötä, ja kuulivat niiden läähätyksen. He tiesivät,
ettei ole yhtään ihmisasuntoa ennen Bergaa, mutta
kuolemaa pahemmalta tuntui Göstasta nähdä noita
pettämiänsä. Hän aavisti myöskin, että hevonen
pian väsyy, ja mikä heidät silloin perii?
Silloin näkivät he Bergan talon
metsänreunassa. Kynttilät paloivat ikkunoissa. Gösta kyllä
tiesi, kenen vuoksi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
