Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
SA
nen, kuten kaksikymmenvuotias ainakin, siellä ovat
Munkerudin laamannin kauniit tyttäret ja Bergan
iloiset neidet, siellä on Anna Stjärnhök tuhat
kertaa entistä kauniimpana tuossa lempeässä
raskasmielisyydessä, joka on vallinnut hänen mielessään
siitä yöstä lähtien, jolloin sudet häntä ajoivat;
siellä on vielä monta muuta, jotka eivät ole
unhoon joutuneet, mutta joutuvat kerran, ja siellä
on myös kaunis Marianne Sinclaire.
Hän, tuo mainehikas, joka oli loistanut
kuninkaan hovissa, paistanut kreivinlinnassa, hän,
kauneuden kuningatar, joka oli matkannut ympäri
maata ja saanut kaikkialla ihailua, hän, joka
sytytti lemmenliekin missä vain näyttäytyi, hän oli
suvainnut tulla kavaljeerien juhlaan.
Korkealla säteili siihen aikaan Vermlannin
kunnia, monen ylpeän nimen kantamana. Paljosta
voivat tuon kauniin maan iloiset lapset kerskua,
mutta kun he mainitsivat mainioitaan, silloin eivät
he koskaan unhoittaneet mainita Marianne
Sinclairea.
Hänen voittojensa tarut täyttivät maan.
Puhuttiin kreivin-kruunuista, jotka olivat
väikkyneet hänen päänsä päällä, miljoonista, joita oli
laskettu hänen jalkoihinsa, sotilasmiekoista ja
runoilijain seppeleistä, joiden loisto oli kutsunut häntä.
Eikä hän ollut ainoastaan kaunis. Hän oli
nerokas ja oppinut. Ajan parhaat miehet iloitsivat
kunniasta keskustella hänen kanssaan. Hän ei
itse runoillut, mutta monta hänen aihettansa, jotka
hän oli sulkenut runoilevain ystäväinsä sieluun,
eli ja ilmeni laulujen sanoissa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
