Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
116
avatakseen, mutta samassa kuului raskaita
askeleita yläkerran portailta, ja karkea ääni huusi
häntä.
Marianne kuunteli: hänen äitinsä kiiruhti pois,
karkea ääni sadatteli äitiä ja sitten ...
Marianne kuuli jotain kauheata — hän eroitti
jokaisen äänen hiljaisesta rakennuksesta.
Hän kuuli lyönnin läiskäyksen, kepiniskun tai
korvapuustin, sitten hän kuuli heikkoa jytinää ja
sitten taas lyönnin.
Hän löi hänen äitiänsä; tuo kauhistava,
valtavan suuri Melchior Sinclaire löi vaimoansa.
Ja kalvain kauhuin viskausi Marianne
kynnykselle ja vääntelehti tuskissaan. Nyt itki hän,
ja hänen kyyneleensä jäätyivät kodin kynnykselle.
Armoa, armahdusta! Avatkaa, avatkaa, niin
että hän voi notkistaa oman selkänsä lyötäväksi!
Oi, että hän saattaa lyödä äitiä, lyödä häntä siksi,
ettei hän voinut nähdä tytärtänsä kuolleena
hangessa seuraavana päivänä, että hän tahtoi
lohduttaa lastansa.
Suuri alennus ja häväistys kohtasi sinä yönä
Mariannea. Hän oli uneksinut olevansa
kuningatar, ja nyt hän mateli siinä, ei paljon parempana
piestyä orjanaista.
Mutta hän nousi kylmän vihan vallassa. Vielä
kerran hän löi verisen kätensä oveen ja huusi:
»Kuule, mitä sinulle sanon, sinä, joka lyöt
äitiä. Sinä saat vielä itkeä, Melchior Sinclaire,
sinä saat itkeä!»
Sitten meni kaunis Marianne ja laskeusi
levolle kinokseen. Hän heitti yltänsä turkin ja ma-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
