Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
115
levat nälkäisinä laivojen sivuja, katso, ne
hyökkäävät aina kannelle. Oi, ei ole varmaa paikkaa,
ei varmaa pohjaa, turvallista alusta, niin pitkälle
kuin silmä kantaa, ainoastaan tuntematon taivas
on surun valtameren yllä.
Mutta hiljaa! (Vihdoin, vihdoinkin! = Sieltä
eteisestä kuuluu hiljaisia askeleita.
»Onko se äiti?» kysyi Marianne.
»On, lapsi.»
»Saanko nyt tulla sisään?»
»Isä ei laske sinua sisään.»
»Minä olen juossut kinoksissa ohuilla kengillä
Ekebystä tänne asti. Minä olen seissut tässä
tunnin ja jyskyttänyt ja huutanut. Minä palellun
kuoliaaksi täällä. Miksi te lähditte ottamatta
minua mukaan?»
»Lapsi, lapseni, miksi suutelit sinä Gösta
Berlingiä?»
»Mutta sano nyt isälle, etten minä silti
hänestä pidä. Se oli leikkiä. Luuleeko hän, että minä
tahdon Göstan?»
»Mene rättärin luo, Marianne, ja pyydä siellä
yösijaa. Isä on juovuksissa. Isää ei saa järkiinsä.
Hän on pitänyt minua teljettynä yläkerrassa.
Minä hiivin ulos, kun luulin hänen nukkuneen.
Hän tappaa sinut, jos tulet sisään»
vÄiti, äiti, täytyykö minun mennä vieraiden
luo, kun minulla on koti? Onko äiti yhtä kova
kuin isä? Miten äiti voi antaa sulkea minut
taivasalle? — Minä laskeudun hankeen pitkälleni, jollei
äiti päästä minua sisään»
Silloin laski Mariannen äiti kätensä lukolle
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
