Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
118
kuten vanha lapsenpiika istuu kehdon ääressä
hyssytellen lasta nukkumaan. Sinä uskollinen, vanha
hoitajatar, joka tiedät, mikä on ihmislapsen
parasta, kuinka mahtaakaan sinua harmittaa, kun
leikkitovereita, jotka melulla ja temmellyksellä
herättävät uneen uuvuttamasi lapsen, tulee. Kuinka
mahdoit vihastua, kun kavaljeerit nostivat kauniin
Mariannen vuoteelta, kun mies painoi hänet
rintaansa vasten’ ja lämpöiset kyyneleet tippuivat
hänen silmistään Mariannen kasvoille!
Ekebyssä oli kaikki kynttilät sammutettu ja
kaikki vieraat sieltä matkanneet. Kavaljeerit
seisoivat yksin rakennuksessaan, viimeisen, vajanaisen
boolin ympärillä.
Silloin kilisti Gösta maljan laitaan ja puhui
teille, menneiden aikain naiset. Puhua Teistä,
sanoi hän, on samaa kuin puhua
taivaanvaltakunnasta, pelkkää kukoistusta Te olitte, pelkkää valoa.
Täti nuoria, iäti kauniita Te olitte, ja lempeitä
kuin äidin silmät, kun hän katsoo lapsensa puoleen.
Pehmeinä kuin oravanpoikaset Te riipuitte miehen
kaulassa. Fi koskaan saatu kuulla Teidän äänenne
vapisevan vihasta, koskaan ei Teidän otsanne
rypistynyt. Pehmeä kätenne ei koskaan tullut
karkeaksi ja kovaksi. Suloisia pyhimyksiä,
koristettuja kuvia kodin temppelissä Te olitte. Miehet
makasivat Teidän jaloissanne;! tarjoten Teille
pyhää savua ja rukouksia. Teidän kauttanne teki
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
