Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
119
rakkaus ihmetöitänsä, Teidän otsallenne kiinnitti
runous kullanhohteisen säteikkönsä.
Ja kavaljeerit ryntäsivät pystyyn viinin
huimaamina, hänen puheensa huimaamina, veri
kuohui juhlan riemua. Vanha Fberhard setä ja laiska
Kristofferserkku eivät vetäytyneet leikistä.
Kiitävällä kiireellä valjastivat kavaljeerit hevosensa
laita- ja kappirekien eteen ja kiiruhtivat kylmään
yöhön kunnioittamaan vielä kerran niitä, joita
koskaan ei ole kylliksi ihailtu, laulamaan
serenaadia kullekin heistä, joilla oli nuo punaiset posket
ja kirkkaat silmät, mitkä äsken loistivat Ekebyn
avaroissa saleissa.
Oi, menneiden aikain naiset, hyvin mahtoi
Teitä, matkatessanne suloisten unelmain taivaihin,
miellyttää herääminen juuri uskollisimpain
ritarienne serenaadiin. Hyvin mahtoi se miellyttää
Teitä, niinkuin miellyttää iki-uneen vaipunutta
sielua herääminen taivaiden sulosoittoon.
Mutta kavaljeerit eivät ehtineet pitkälle tällä
hurskaalla retkellään, sillä jo kohta, kun he
saapuivat Björneen, tapasivat he kauniin Mariannen
makaamassa hangessa, juuri kotinsa ovella.
He kauhistuivat ja vihastuivat nähdessään
hänet siinä. Oli kuin jumaloitu pyhimys olisi
löydetty silvottuna ja ryöstettynä kirkon oven edestä.
Gösta heristi nyrkkiänsä pimeätä taloa kohti.
yTe vihan lapset», hän huusi, »te raekuurot, te
pohjoismyrskyt, te Jumalan yrttitarhan hävittäjät!»
Beerencreutz sytytti sarvilyhtynsä ja valaisi
noita. sinisen-kelmeitä kasvoja. Silloin näkivät
kavaljeerit Mariannen haavoittuneet kädet ja kyy-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
