Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
124
Mennyt oli se aika, jolloin hän vallitsi loistossa
ja komeudessa Ekebytä ja kylvi iloa maille
niinkuin Jumala tähtiä taivaalle. Ja sillä aikaa kuin
hän vaelsi koditonna pitkin maita, oli suuren
kartanon mahti ja kunnia jätetty kavaljeerien
käsiin, heidän hoidettavikseen niinkuin tuuli hoitaa
tuhkaa, niinkuin kevätaurinko vaalii kinosta.
Joskus lähtivät kavaljeerit huviajoon, kuusin,
kahdeksin miehin, samalla pitkällä reellä ja
kaksivaljaikolla, kirkkokulkusin ja punotuin ohjin. Jos
he silloin tapasivat majurinrouvan, joka kulki
kerjuulla, eivät he edes silmiään maahan luoneet.
Nyrkkejään heristi tuo meluava joukko
hänelle. Ja rajulla reen-kiepauksella pakotettiin hänet
tiepuoleen kinokseen, ja majuri Fuchs,
karhuntappaja, muisti aina kolmasti sylkäistä, tehdäkseen
tehottomaksi pahan, jota akan vastaantulo ennusti.
He eivät säälineet häntä. Ilkeä hän oli heistä
kuin noita, tuo tientaivaltaja. Jos onnettomuus
olisi häntä kohdannut, eivät he olisi surreet
enemmän kuin ampuja, joka pääsiäisaattona laukaisee
vaskihakasilla ladatun pyssynsä, surisi latingin
osumista lentävään noita-akkaan.
Autuutensa vuoksi he vainosivat, nuo
kavaljeeripoloiset, majurinrouvaa. Usein ovat ihmiset
olleet julmia ja kiduttaneet toisiaan kovasti, kun
ovat itse vavisseet sielujensa kohtalon tähden.
Kun kavaljeerit yömyöhällä hoippuivat
juomapöydistä ikkunoiden luo katsomaan, oliko yö tyyni
ja tähtikirkas, huomasivat he usein tumman
varjon, joka hiipi pihan yli, ja he arvasivat, että
majurinrouva se oli tullut katsomaan rakasta kotiansa;
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
