Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
125
mutta silloin täristi kavaljeeri-flyygeliä noiden
vanhain syntipukkien pilkkanauru, ja kokkapuheita
sinkosi satamalla avatuista ikkunoista rouvalle.
Todellakin — tunnottomuus ja uhkamieli alkoi
vallata noiden köyhäin seikkailijain sydämet. Vihan
oli Sintram istuttanut heihin. Ei olisi heidän
sielunsa ollut suuremmassa vaarassa majurinrouvan
hallitessa Ekebytä kuin nyt. Lukuisammat
kuolevat paossa kuin tappelussa.
Majurinrouva ei ollut juuri vihainen näille
kavaljeereille.
Jos valta olisi ollut hänen käsissään, olisi hän
kurittanut heitä vitsalla kuin vallattomia poikia, ja
suonut sitten taas heille armonsa ja hellyytensä.
Mutta nyt hän oli huolissaan rakkaasta
kartanostaan, joka oli heitetty kavaljeerien käsiin,
hoidettavaksi niinkuin sudet vaalivat lampaita,
niinkuin kurjet hoitavat kevätkylvöä.
On monta, joita on vaivannut sama suru.
Ei ollut hän ainoa, joka on nähnyt hävityksen
riehuvan rakkaassa kodissaan ja tietää, miltä tuntuu,
kun hyvinhoidetut talot rappeutuvat. Kuin
haavoitetun eläimen ovat he nähneet lapsuudenkotinsa
silmäilevän heihin. Monista tuntuu kuin olisivat
he pahantekijöitä, kun he näkevät kotonaan puiden
naavaisina kuivettuvan ja hiekkakäytävien
peittyvän ruohoturpeihin. He tahtoisivat heittäytyä
polvillensa noille pelloille, jotka muinoin upeilivat
runsain sadoin, ja rukoilla, etteivät ne syyttäisi
heitä häpeästä, joka niitä peittää. Ja he kääntävät
kasvonsa pois vanhoista hevosraukoista; katselkoon
rohkeampi niitä silmiin! Eivätkä he tohdi seista
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
