Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
134
mäinen Vermlannissa nähty karrioli,’ jonka
Beerencreutz toi sotasaaliina vuonna 1814. Siellä on
kaiken maailman yhden hevosen vedettäviä, on
keikkuvavipuisia kiessejä, ja kyytirattaita,
merkillisiä piinapenkkejä, joiden istuinta kannattavat
puiset vieterit. Siellä on kaikkea: on
hengiltä-heiluttavat kahvirännälit, puol’-toistaiset ja
paukkurattaat; kaikki mitä on maantien olemassa ollessa
ylistetty. Ja siellä on se pitkä reki, johon mahtuu
kaksitoista kavaljeeriä, ja viluisen Kristoffer serkun
kuomureki ja Örnecloun vanha perhereki,
koinsyömine karhuntaljoineen, nahkasuojustimessa
kulunut vaakuna, sekä kappirekiä! Ah, mahdottomasti
kappirekiä!
Monet kavaljeerit ovat Ekebyssä eläneet ja
kuolleet. — Heidän nimensä on unhoitettu maan
päällä, eikä heillä ole enää sijaa ihmisten sydämissä,
mutta majurinrouva on pannut säilöön ne
ajoneuvot, joilla he tulivat taloon. Hän on koonnut ne
kaikki vanhaan vaunuliiteriin.
Ja siellä ne seisovat, ja makaavat ja antavat
pölyn kerrostumistaan kerrostua päällensä.
Naulat ja piikit heltiävät lahonneesta puusta,
maali irtautuu pitkissä liuskoissa, tyynyjen ja
patjain täyte tunkeutuu ilmi rei’istä, joita koit ovat
tehneet.
»yLevätkäämme vaan, hajotkaamme vaam,
sanovat ne vanhat ajoneuvot. »Me on tutistu tarpeeksi
kauan teillä, me on imetty kyllin kosteutta sade-
1 Kevyet, yhdenistuttavat, korkeapyöräiset rattaat.
Suom. huom.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
