Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
135
kuurojen alla. Levätkäämme! Kauan on siitä,
jolloin kiidätimme nuoria herroja heidän
ensimäisiin tanssiaisiinsa, kauan siitä, jolloin läksimme
pestyinä ja hohtavina rekiretken sulo-seikkailuihin,
kauan siitä, jolloin kuljetimme reilut sankarit
mutaisia kevätteitä Trossnäsin perille. He nukkuvat
nyt, useimmat heistä, viimeiset ja parhaat eivät
aio enää koskaan jättää Ekebytä, ei koskaan.
Ja sitten halkeaa jalkapussin nahka, sitten
irtautuvat pyörän raudat, sitten lahoavat puolat ja
rummut. = Vanhat ajoneuvot eivät huoli elää, he
tahtovat kuolla.
Tomu lepää jo niillä kuin käärinliina, ja sen
turvin antautuvat he yhäti vanhuuden valtaan.
Voittamattomassa laiskuudessa ne makaavat siellä
ja rapistuvat. Fi kukaan niihin koske, ja
kumminkin ne hajoavat palasiksi. Kerran vuodessa
avataan vaunuvaja, jos tulee uusi toveri, joka aikoo
vakavasti asettua Ekebyhyn, ja heti kun ovet
suljetaan, valtaa tämänkin väsymys, uni,
rappeutumus ja vanhuuden heikkous. Rotat ja lesiäiset
ja koit ja seinämato, ja mitä kaikkia nuo
saaliinhimoiset ovat nimeltään, ne karkaavat sen
kimppuun, ja se ruostuu ja lahoaa unettomaan,
suloiseen levottomuuteen.
Mutta nyt, helmikuun-yönä, antaa
majurinrouva avata vaunuvajan ovet.
Ja lyhdyin ja soihduin hän antaa etsiä
Ekebyn nykyisten kavaijeerien ajoneuvot:
Beerencreutzin vanhan karriolin ja ÖOrnecloun vaakunoidun
reen, ja sen kapean kuomun, joka on suojannut
Kristoffer serkkua.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
