Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
145
ainoa lammas on kuollut. Se ei lakkaa hurjasta
kuolontanssistansa kauhistuneiden pikkojen seassa
niin kauan kuin yksikään niistä näyttää elon merkkiä.
Ja aamulla näkee isäntä kaikki lampaansa
kuolleina, revityin kurkuin, sillä kyntehinen ei jätä
henkiin mitään, jos se missä mellastaa.
Siellä asuu huuhkaja, joka hämärässä huutaa.
Jos silloin sitä matkii, humahtaa se levein siivin
päälle ja repii silmät päästä, sillä oikea lintu se ei
ole, menninkäinen se on.
Ja siellä asuu kauhein kaikista, karhu, jolla
on kahdentoista miehen voima ja jonka, kun se
on tullut eräkarhuksi, voi kaataa ainoastaan
hopeakuulalla. Voiko mikään luoda eläimen ympärille
suurempaa kauhistuksen kunnia-hohdetta kuin se,
että sen voi kaataa ainoastaan hopeakuulalla?
Mitä kauheita salattuja voimia piileekään hänessä,
jotka tekevät hänet kovaksi tavalliselle lyijylle? Eikö
lapsi loio usein monta tuntia unta saamatta
vuoteellaan, peljäten tätä kauheaa eläintä, jota
pahuuden voimat suojelevat?
Ja jos se tulisi vastaan metsässä, isona ja
korkeana kuin kulkeva kallio, niin ei saa kapaista
karkuun, eikä ruveta vastaan rimpuilemaan, vaan
pitää kellahtaa seljälleen maahan ja heittäytyä
kuoliaaksi. Monet pienet lapset ovat ajatuksissaan
kellettäneet maassa, kun karhu muka on heitä
nuuskinut. Se on pyöritellyt kämmenellään heitä,
ja he ovat tunteneet kasvoillaan sen kuuman,
läähättävän hengityksen, mutta he ovat maanneet
hiljaa, kunnes karhu on mennyt pois: kaivamaan
kuoppaa, pistääkseen heidät siihen piiloon. Mutta
12. 185 — 10
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
