Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
140
silloin ovat he hiljaa nousseet ylös ja hipsutelleet
pois, ensin verkalleen, mutta sitten hurjaa vauhtia.
Mutta ajatteles, ajatteleppas, jos se karhu ei
olisikaan pitänyt heitä oikein kuolleina, vaan olisi
heitä puraista tokaissut, tai jos sillä olisi ollut
oikein nälkä ja se olisi halunnut syödä heidät heti,
taikka jos se olisi huomannut heidän liikkuvan,
ja olisi juossut heidän perästänsä. Auta armias!
Velho on kamala. Hän kyyköttää metsien
hämärässä, tekee loitsurunoja ihmisten korvia
varten ja täyttää heidän sydämensä kamalilla
ajatuksilla. Siitä tulee se jäytävä pelko, joka painostaa
elämää ja himmentää hymyilevien seutujen
kauneutta. Pahaelkeinen on luonto, salakavala kuin
nukkuva käärme, mihinkään ei voi luottaa. Tuossa
on Lövenin hurmaavan kaunis järvi, mutta elä
usko sitä, se vaanii saalista: joka vuosi täytyy sen
saada veronsa hukkuneissa. Tuolla on metsä,
houkuttelevan rauhallinen, mutta elä sitä usko!
Metsä on täynnä inhakoita eläimiä, joissa asuu
pahain noita-akkain ja murhanhimoisten
mustalaisten sieluja.
Elä usko puroa ja sen lauhkeaa vettä! Siitä
saat kovan taudin ja kuoleman, jos siinä auringon
laskettua kahlaat. Elä usko käkeä, joka keväällä
niin kauniisti kukkuu! Syksyllä se muuttuu
haukaksi, tuikeaksi silmältä, kauheaksi kynsiltä! Elä
usko sammalta, elä kanervata, elä kalliota, paha on
luonto, täynnä näkymättömiä voimia, jotka
ihmistä vihaavat. Ei ole paikkaa, johon voit
turvallisesti jalkasi astua, ihmeellistä on, että heikko
sukusi voi välttää niinkin paljon väijyviä vaaroja.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
