Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
148
luun? Tahtooko hän siellä maata uneksien
punertavista puola-maista ja muurahaispesistä, jotka
ovat täynnä ruskeita, herkullisia olentoja, ja
valkeista karitsoista, jotka käyvät laitumella
viheriöivillä rinteillä? — Tahtooko hän, tuo miekkonen,
välttää elämän talven!
Ulkona viuhuu lumipyry honkien välissä,
ulkona reiluttelevat revot ja hukat hulluina nälästä.
Miksi saa karhu yksin nukkua? Nouskoor hän
ylös ja tuntekoon, miten pakkanen puree, miten
raskasta on kahlata syvässä hangessa. Nouskoon
hän ylös!
Hän on painautunut hyvin vuoteesensa. Hän
on kuin sadun nukkuva prinsessa: niinkuin
rakkaus herätti sen, niin tahtoo hänkin antaa kevään
herättää itsensä. = Auringonsäteen, joka pilkistää
risujen välistä ja lämmittää hänen kuonoansa,
sulavain kinosten parin pisaran, jotka kostuttavat
hänen turkkiansa, tahtoo hän antaa herättää itsensä.
Voi sitä, joka häiritsee häntä ennen aikaa.
Jospa vaan kysyttäisiin, millaiseksi
metsänkuningas tahtoo muovaella maailmansa! Jospa ei
vaan yhtäkkiä hauliparvi viuhuisi sisään risujen
läpi ja iskeytyisi pintaan kuin ilkeät itikat.
Hän kuulee yhtäkkiä huutoa, melua ja
laukauksia. Hän pudistaa unen jäsenistään ja
vääntää risuja tieltä, nähdäkseen, mitä siellä mylhytään.-
Tulee nyt työtä vanhalle tappelupukarille. Eipä
näet kevät metelöi ja jyski pesän ovella, ei
tuulikaan, joka viskoo kumoon kuusia ja pyörittelee
tuiskulunta, ei; mutta kavaljeerit ne ovat, Ekebyn
kavaljeerit.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
