Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
152
sitä metsästä, silloin se ahdistaa talonpoikaa, joka
ajaa jäällä. Siitä on tullut rosvojen rohkein: se
kömpii luhtiin ja tyhjentää äidin hunaja-astian,
se lyö kuoliaaksi isän hevosen reen edestä.
Mutta vähitellen aletaan arvata,
minkämoinen karhu tämä on, ja minkätähden Gösta ei
voinut häntä ampua. Kamalata sanoa, hirmuista
uskoa, mutta tämä ei ole oikea karhu. Kenenkään
ei ole sen kaatoa ajattelemista, jollei hänellä ole
hopeakuulaa pyssyssä. Kuula, hopeasta ja
kirkonkellon malmista tehty, valettu torstai-iltana,
uudenkuun aikana kirkontornissa, niin ettei pappi ja
lukkari eikä kukaan muukaan ihminen tiedä, se
tappaa varmaan hänet, mutta sellaista kuulaa ei
taidakaan olla hevin helppo hankkia.
* *
Ekebyssä on mies, jota mahtaa tämä kaivella
enemmän kuin ketään muuta. Hän on, kuten hyvin
arvattavissa, Anders Fuchs, karhuntappaja.
Häneltä menee sekä ruokahalu että uni harmista, kun
hän ei voi kaataa sitä Gurlita-kukkulan suurta
karhua. Viimein käsittää hänkin, että karhun voi
kaataa ainoastaan hopeakuulalla.
Tuikea majuri, Anders Fuchs, ei ollut mikään
ihana mies. Hänellä oli raskas, kömpelö ruumis ja
leveä, punainen naama, poskien alla riippuvat
lihapussit, ja moninkertainen leuka. Jäykkinä kuin
harjakset tököttivät hänen pienet, mustat viiksensä
paksussa ylähuulessa, ja musta tukka törrötti
karkeana ja sakeana ihan pystyssä. Sen lisäksi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
