Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
157
kun Faber ei tahdo antaa häntä tuolle köyhälle
lukkarille, velkainen ja perinnötön kun mies on.
Moisesta johtuu majuri Fuchs vaipumaan yhä
syvempiin ja syvempiin ajatuksiin. Hän tyhjentää
kannun toisensa jälkeen ja syö makkaran makkaran
perästä, huomaamatta kulutustaan. Pikku Faber
kauhistuu sellaista janoa ja ruokahalua, mutta kuta
enemmän majuri syö ja juo, sitä kirkkaammiksi
tulevat hänen aivonsa ja päättävämmäksi mielensä.
Sitä lujemmin päättää hän nyt tehdä jotakin
pienen neiti Faberin hyväksi.
Hän on sillävälin tähystellyt suurta,
kiemuralehtistä avainta, joka riippuu naulassa oven
pielessä, ja tuskin painaltaa pikku Faber, jonka on
täytynyt pitää majurille seuraa juomakannun
ääressä, päänsä pöytää vasten ja alkaa kuorsata, niin
Fuchs majuri sieppaa avaimen, pistää lakin
päähänsä ja puittaa matkoihinsa.
Minuuttia myöhemmin komuaa hän tapulin
portaita ylös, pienen sarvilyhtynsä valossa, ja
tulee vihdoin kellotapuliin, jossa kellot aukovat
avaria kitojaan hänen yllänsä. Siellä hän raapii ensin
vähän malmia kellosta, ja aikoo juuri ottaa
metsästyslaukusta luotimuotin ja hiilikupin, kun
huomaa, että hänellä ei ole kaikkein tärkeintä: hän ei
ole muistanut ottaa matkaansa hopeaa. Jos mieli
saada luotiin voimaa, täytyy se valaa juuri siellä,
tornissa. Muu kaikki on järjestyksessä: on
torstaiilta ja uusikuu, eikä kukaan aavista hänen tornissa
oloaan, ja nyt hän ei kuitenkaan voi tehdä mitään.
Kiukuissaan lähettää hän yön hiljaisuuteen sellaisen
kirouksen, että kellot veisaa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
