Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
158
Heti senjälkeen hän kuulee hiljaista kolinaa
alhaalta kirkosta ja on eroittavinaan askeleita
portaissa. Totta tosiaankin, raskaat -askeleet tulla
kopisevat portaissa.
Majuri Fuchs, joka kiroilee siellä ylhäällä niin
että kellot vapisevat, tulee silloin jo hiukan
arvelevaiseksi. Hän jo kummastelee, että mikähän se
nyt tuleekin häntä avustamaan luodinvalannassa.
Askeleet lähenevät lähenemistään. Tulija aikoo
varmastikin aina kello-kerrokseen.
Majuri hiipii peränurkkaan hirsien ja parrujen
sekaan ja sammuttaa sarvilyhdyn. Fi hän juuri
hätäpoikia ole, mutta kaikki kauniit aikomuksethan
menisivät myttyyn, jos joku hänet siellä huomaisi.
Tuskin on hän kätkeytynyt, kun tulokas pistää
päänsä ylös lattian luukusta.
Majuri tuntee hänet hyvin, hän on ahne
Brobyn pappi. Hän, joka on melkein mielipuoli
saituudesta, kätkeskelee aarteitansa milloin minnekin
kummallisiin paikkoihin. Nyt tuo hän
setelipinkkaa ja aikoo kätkeä sen kellotapuliin. Ei hän
aavista kenenkään näkevän häntä. Hän nostaa ylös
siltalankkua ja pistää rahat sen alle, ja sitten hän
taas poistuu.
Mutta majuri ei vitkastele, hän nostaa heti
samaa lankkua. Oo, miten paljon rahaa!
Setelipinkka on pinkan vieressä, ja niiden välissä ruskeita
nahkapusseja täynnä kiiltäviä hopeakolikoita.
Majuri ottaa parhaiksi sen verran hopeaa kuin
tarvitsee luotiinsa; muun hän antaa jäädä paikoilleen.
Kun hän on tullut tornista maahan, on hänellä
hopeakuula luodikossaan. Hän kävelee ja miettii,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
